Joulukuun alku - Arad, Romania

Ylitettyäni rajan Moldovasta Romaniaan joulukuun vaihteessa, alkoi kotimatka kohti Suomea. Matka-aika on noin neljä viikkoa, josta tätä kirjoitettaessa on jäljellä vielä kaksi.

Joulukuun alussa lähdimme OM Romanian toimistolta kohti Länsi-Romaniaa. Tiimimme järjesti ensimmäisenä päivänä lapsille suunnatun lähetyskonferenssin, jossa he kiersivät rastiradalla eri maita esittäviä kohteita. Kohdemaina olevat maat ovat maita, joissa on romanialainen lähetystyöntekijä ja näin ollen lapsille tuli konkreettinen kuva ja käsitys maista sekä siellä tehtävästä lähetystyöstä. Rukoillaan, että eräänä päivänä näistäkin lapsista tulisi myöhemmin lähetystyöntekijöitä. Tällä hetkellä he olivat 6-14 vuotiaita.

Tämän lähetyskonferenssin jälkeen olimme kahdessa kaupungissa ja yhdessä kylässä tekemässä paikallisten seurakuntien kanssa katutyötä. Innostavaa oli nähdä kuinka paikallisten seurakuntien nuoret jalkautuivat kaduille jakamaan lentolehtisiä ja kutsumaan ihmisiä bussille, keskustelemaan, kuuntelemaan ja vieläpä rukoilemaan heidän puolestaan. Eräässä kaupungissa koko aktio oli järjestetty täysin seurakunnan nuorten toimin. Seurakunnan pastorin antaessa tukensa tälle aktiolle.

Marraskuussa Moldovassa

Kiersimme reilun viikon pohjois-Moldovassa ja vierailimme neljässä eri kylässä. Päivittäin olemme aamusta lounaaseen asti olleet kaduilla ja toreilla. Kutsuneet ihmisiä vierailemaan bussissa, jakaneet traktaatteja, keskustelleet, sekä tarjoilleet teetä ja kahvia.

Iltapäivisin olemme järjestäneet ohjelmaa lapsille. Leikkineet ja pelanneet ulkona, pitäneet raamattutunteja bussissa ja näyttäneet raamatunkertomus piirrettyjä(filmejä).

Illoiksi olemme kutsuneet nuoria ja aikuisia katsomaan kristillistä elokuvaa bussissa. Jumala on saanut koskettaa monia tämän elokuvan välityksellä. Eräänä päivänä keskustelimme kolmen, noin 15-vuotiaan koulutytön kanssa. Kutsuimme heidät illan elokuvaan bussille. He eivät suoraan luvanneet tulla, mutta kun aloitimme elokuvan, he ilmestyivät paikalle.

Katsottuaan elokuvan he ostivat kolme Raamattua (hyvin pientä muodollista korvausta vastaan). Rukoilkaa näiden tyttöjen puolesta, että he myös lukisivat Raamattujaan ja oppisivat tuntemaan Jumalan.

Olemme käyneet monia keskusteluja, sekä vastailleet moniin kysymyksiin ihmisille, jotka ovat vierailleet bussissa, sekä levittäneet enemmän kirjallisuutta, kuin kertaakaan minun ollessani Moldovassa bussin kanssa.

Kun tulimme uuteen paikkaan, viimeiseen kaupunkiin, missä vierailimme tämän matkan aikana. Kaupungin pormestari antoi luvan parkkeerata bussin aivan keskustaan, parhaalle mahdolliselle paikalle. Muutaman tunnin kuluttua paikalle tuli jo paikallisen tv-kanavan kuvausryhmä. He haastattelivat tiimimme johtajaa: "Mikä tämä bussi on, mitä te teette täällä ja miksi?

Tässä linkki, josta voi katsoa tämän TV-haastattelun:

http://tvprim.md/new/?type=news&id=1144

Illalla näytimme kristillisen elokuvan ja bussi oli lähes täynnä katsojia, joita olimme kutsuneet aiemmin päivällä. Monet heistä pyyhkivät elokuvan lopussa kyyneleitä poskelta. Kutsuimme heidät osallistumaan paikallisen seurakunnan tilaisuuksiin.

Muutaman päivän kuluttua tämän paikkakunnan pastori soittikin meille ja kertoi, että sunnuntain kokouksessa oli ollut paljon uusia ihmisiä. Rukoilkaa näiden kävijöiden puolesta, että he jatkaisivat seurakunnan tilaisuuksiin osallistumista ja tulisivat Herramme Jeesuksen Kristuksen pelastamiksi.

Uudelleen Ukrainassa

Lokakuun viimeisenä päivänä lähdin Kisinjevistä kohti Ukrainan rajaa. Iltapäivästä pääsin raja-alueelle ja muistin edellisen kerran Ukrainan rajalla, kun rajanylitys kesti viisi päivää. Tällä kertaa ylitys sujui paljon nopeammin, muutamassa tunnissa ja aloitimme matkan Ukrainassa suunnitelmien mukaisesti.

Kahden viikon aikana vierailimme lähes joka päivä uudessa kylässä. Levitimme kirjallisuutta ja kävimme seurakunnissa puhumassa lähetystyöstä, sekä tärkeydestä osallistua siihen. Rukoilemme ja toivomme, että tulevaisuudessa näemme myös Ukrainassa aktiivisia ja ulospäin suuntautuneita seurakuntia tekemässä lähetystyötä, ensin heidän omissa kylissä ja kaupungeissa, mutta myös aina maan ääriin asti.

Kiitos Herralle, että pääsimme Ukrainaan ja bussi toimi moitteettomasti, sekä saimme tehdä siellä kahden viikon matkan ilman suurempia vaikeuksia.

Ortodoksialueilla Moldovassa

Lokakuun viimeisen viikon aikana kävimme keskellä Moldovaa neljässä eri kylässä. Olimme jokaisessa paikassa kaksi päivää. Bussin työtiimiin kuului 10 henkeä ja lisäksi paikallisia seurakuntalaisia.

Teimme päivittäin lapsille ohjelmaa, johon osallistui kymmenittäin lapsia kussakin kylässä. Nuorille ja aikuisille tarjoilimme kahvia ja teetä. Tämän lisäksi tiimissämme oli mukana paikallisista seurakunnista ammattiparturikampaajia, jotka antoivat taitonsa evankeliumin käyttöön.

Jonkun istuessa parturoitavana paikallinen pastori jutteli heidän kanssaan. Ja iloksemme monet olivat avoimia keskustelulle ja esittivät monenlaisia kysymyksiä uskostamme. Esimerkiksi siitä, miten uskomme eroaa Jehovan todistajien uskonnosta. Näin monet kuulivat evankeliumin ja saivat vastauksia kysymyksiinsä.

Keskustelujen lisäksi näytimme erään uudestisyntyneen entisen ortodoksipapin haastattelua. Hänen todistuksensa on osuva monille, sillä täällä ihmiset ovat ortodoksisen kirkon jäseniä ja voivat näin samaistua haastatellun taustaan. Samalla heille esitettiin kutsu osallistua seuraavaan paikallisen seurakunnan tilaisuuteen, jossa he saisivat kuulla lisää opetusta Raamatusta.

Seitsemän kylää - Romania

Itä-Romaniassa kiersimme viikon aikana seitsemän kylää, joissa ei ole evankelisia seurakuntia. Alueen keskuskaupungissa oleva seurakunta tekee näissä kylissä lapsityötä ja tukee yksittäisiä uskovia.

Kaikissa paikoissa tuli isoja lapsiryhmiä tutustumaan bussiin ja mukaan ohjelmaan. Leikimme, pelasimme, näytimme kristillisiä Raamatun kertomusfilmejä ja kerroimme heille Jeesuksesta.

Paikalliset uskovat olivat hakeneet luvat mennä näihin kyliin paikallisilta pormestareilta ja täten kaikki oli kunnossa. Kuitenkin yhdessä Itä-Romanialaisessa kylässä paikallisen kirkon pappi tuli bussille ja lasten lähtiessä tämä pappi keräsi jakamamme kristilliset lastenlehdet itselleen pois lapsilta.



Toisessa kylässä olimme koulun edustalla ja koulun rehtori antoi oppilailleen luvan vierailla bussissa luokittain kesken oppituntien. Muutaman luokan vierailtua bussille ehti paikallinen pappi ja alkoi julistamaan lapsille, että ne jotka menevät bussiin, eivät enää sen jälkeen ole tervetulleita hänen kirkkoonsa.

Monet, jotka kävivät bussilla, ehtivät kuulla Jeesuksesta, että Hän voi pelastaa meidät synneistämme. Rukoilkaamme, että heidän ollessa etsikkoajallansa, he muistavat kuulemansa sanoman Jeesuksesta.

Pieniä kaupunkeja - Tšekki

Balkanin matkan jälkeen ajoin viikoksi Tšekkiin. Kohteena oli kaksi itä-Tšekin pientä kaupunkia, historiallisine keskustoineen. Olimme bussilla parkissa kaupunkien keskustojen keskeisillä paikoilla.

Päivittäin avasimme bussin kirjatarjonnan ohikulkijoille. Paikallinen tiimi kutsui ohikulkijoita vierailemaan bussissa ja keskustelemaan halutessaan kahvikupin äärellä.

Iltaisin näytimme bussin vieressä olleella esiintymislavalla kristillisiä elokuvia, joiden näytöksiin kutsuimme päivän aikana ohitse kulkevia ihmisiä. Kymmeniä katsojia liityikin näihin näytöksiin.

Muistetaan rukouksin Tšekin ihmisiä.

Rajakaupungissa ja maalaiskylissä - Balkan

Ajoin maan pääkaupungista halki kauniiden vuorien kohti länttä. Siellä toinen tiimi oli jo suunnitellut Bus4lifen reitit läheisiin kyliin. Kristillisestä näkökulmasta katsottuna näiden kylien asukkaat edustavat kauimmaista etnistä maailmankatsomusta. Koko ryhmämme odotti jännittyneenä, miten ihmiset meihin ja bussiin suhtautuvat.

Rukouksin aloitimme työmme ja yllätykseksemme bussille tuli kiitettävä määrä vierailijoita. Useat ottivat vastaan jakamaamme kirjallisuutta ja osa pysähtyi jopa katsomaan näyttämiämme lyhytelokuvia. Kävimme kolmessa kylässä ja yhdessä kaupungissa.

Kaikkein suurin yllätys tapahtui kaupungissa, jossa olimme yläkoulun edustalla ja oppilaat tulivat taukonsa aikana vierailemaan bussiin. Jaoimme heille kirjallisuutta ja yllättäen joku pyysi saada Raamatun. Kun tämä ensimmäinen pyyntö oli tullut, vietiin loput Raamattumme suorastaan käsistä. Jotkut oppilaat alkoivat jopa nujakoida keskenään siitä, kuka saisi Raamatun. Lopulta jouduimme antamaan heille paikallisen tiimimme yhteystietoja, mistä ne voisivat myöhemmin saada oman Raamatun.

Raamatusta muistamme 1. Piet. 1:23: ”te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta” Rukoillaan, että nämä ihmiset, jotka saivat Raamatun, lukisivat sitä innolla ja Herramme Jeesus Kristus saisi tulla heidän Vapahtajakseen. Kiitämme Jumalaa Hänen elävästä Sanastaan, jossa on voima pelastaa synteihinsä ja rikoksiinsa kuolleet ihmiset.

Viikko pääkaupungissa Balkanilla

Monet muistavat Balkanin 1990-luvun sisällissodasta. Se vaikuttaa maassa edelleen monella tavalla. Luonnossa liikkumista tulee varoa, sillä maaperässä on suuret määrät maamiinoja. Vaikka sota päättyi jo 15 vuotta sitten, monien talojen seinissä näkyy luotien reikiä. Ihmiset ovat köyhiä ja elävät tässä ympäristössä pyrkien saamaan elantonsa jostakin.


Maassa on kolme etnistä ryhmää. Katolisten ja ortodoksien lisäksi on huomattava kansallinen muslimiväestö. Tällaiseen uskontojen ja etnisten ryhmien väliseen sekamelskaan Bus4life liittyi parin viikon ajaksi.

Levitimme maassa kirjallisuutta, näytimme filmejä, tarjoilimme kahvia ja tämän ohessa tiimiläiset keskustelivat paikallisten kanssa. Maan pääkaupungissa olimme erään lähiön kauppakeskuksen vieressä.

Eräänä iltapäivänä autoon tuli noin 11-12-vuotias tyttö. Tämä tyttö katseli lasten kuvallista Raamattua ja sanoi, että voi kunpa minulla olisi rahaa, niin ostaisin tämän. Tiimimme johtaja vastasi, että siihen ei tarvita rahaa, sillä annamme sitä ilmaiseksi kaikille halukkaille. Tästä iloisena tyttö lähti kotiinsa kirja kainalossa. Ei mennyt kuitenkaan kauan, kun hän tuli takaisin ja palautti kirjan. Tyttö kertoi, että äiti oli sanonut, ettei hän voi pitää sitä, koska heidän perheessään ei lueta Raamattua.

Tämän surullisen tosiasian nähtyäni haluan jakaa rukousaiheeksi nämä ihmiset, että Pyhä Henki avaisi heidän sydämiään ja silmiään näkemään todellisen Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen, jotta he voisivat antautua Jeesuksen omiksi.

Bussilla Balatonille - Unkari

Slovakian festivaalien jälkeen Bus4life suuntasi takaisin Unkariin. Kelit ovat olleet kesäiset - kahden viikon ajan lämpötila on ollut jatkuvasti hellelukemissa. Bus4lifen kohde sijaitsi Keski-Euroopan suurimman järven, Balatonin rannalla, jossa evankelinen allianssi järjesti opetus- ja lähetyskonferenssin nimeltä BalatonNET.

Vaikka tapahtumapaikkana on pieni kylä, tapahtumassa on aina runsaasti Unkarilaisia lähetysjärjestöjä esittelemässä työmuotoja. Opetusseminaareista vastasivat pääasiassa saksalaiset ja unkarilaiset puhujat.

Bussi toimi aktiolaisten tukikohtana noin 30 metriä vesirajasta. Aktiotiimi toteutti ohjelmaa järven rannalla, jossa oli sadoittain tai arviolta jopa toista tuhatta turistia lomailemassa. Päivittäin varsinaisen ohjelman jälkeen saimme mahdollisuuden nauttia täällä harvinaisesta huvista, uimisesta.

Muistakaa rukouksin näitä ihmisiä, jotka huvittelujensa lomassa kuulivat rannalla evankeliumia, ettemme olisi turhaan juosseet ja turhaan vaivaa nähneet, vaan että työ kantaisi hedelmän ajallaan.

Slovakian kesäjuhlat

Taas tänäkin vuonna olimme mukana bussin kanssa Slovakiassa, maan suurimmalla kristillisellä nuorten kesäfestivaalilla. Tapahtuma keräsi useamman tuhat henkeä yleisöä keskelle kaunista Slovakian vuoristoista maaseutua. Tapahtuman puhujat ja esiintyjät tulivat ympäri Eurooppaa.


Bussissa pidimme kirjallisuutta myynnissä, sekä kerroimme ja esittelimme bussin toimintaa kaikille uteliaille. Tietysti vastaan tuli useampi vanha tuttu, sillä täällä on oltu aikaisemminkin. Heidän kanssaan saimme nauttia kristittyjen yhteydestä kahvikupin äärellä, yli kieli- ja kansallisuusrajojen.

Uusilla urilla - Ukraina

Romaniasta lähdin heinäkuun puolessa välissä kohti Ukrainaa ja uusia haasteita. Pääsin rajalle maanantaina 11. päivä jo ennen kello 12 ja esitin paperit virkailijoille. Hetken niitä tutkittuaan, he ilmoittivat, etteivät he tiedä, mitä tälläisen ajoneuvon kanssa tulisi tehdä. Niinpä he päättivät lähettää kyselyn päämajaan, Kieviin.

Kesti muutaman tunnin, ennen kuin sieltä tuli vastaus: ei ole asiaa Ukrainaan, joten käänny takaisin Romaniaan. Sitten annoin lisää papereita ja sain ohjeen mennä bussiin odottamaan vastausta. Samalla tehtiin paperi, jolla bussi pidätettiin tullialueelle ja otettiin rekisteriote pois.

Tämän jälkeen oli odottelua - päivä toisensa jälkeen, yli neljä vuorokautta. Useampien neuvottelujen ja selvityspyyntöjen jälkeen saimme Suomen liikenneministeriön kautta tehdyn erityisanomuksen ansiosta luvan jatkaa Ukrainaan perjantai-iltapäivällä.

Alkuperäinen suunnitelma Ukrainassa oli tehty kahdeksi viikoksi. Nyt oli enää runsas viikko jäljellä ja lauantai-aamuna pääsimme liikkeelle paikallisten järjestäjien kanssa. Kiersimme lounais-Ukrainaa seuraavat päivät tiheässä tahdissa.

Saavutimme seitsemän eri kylää. Bus4life tiimin tehtävänä oli levittää kristillistä kirjallisuutta ja paikalliset seurakunnat vastasivat muusta ohjelmasta. Heinäkuun viimeisenä päivänä alkoi paluumatka Ukrainasta Unkarin rajalle. Tällä kertaa rajanylitys hoitui muutamassa tunnissa.

Kiitos kaikille tukijoille, rukoilijoille ja Jumalalle, että Ukrainan matka mahdollistui. Rukouksemme on, että tehty työ Ukrainassa kantaisi hedelmää.

Heinäkuun hellettä Romaniassa

Tulin bussilla Romaniaan heinäkuun 2. päivä ja heti seuraavana päivänä suuntasimme tiimin kanssa samaan romanikylään, jossa olimme viime kesänä ja jouluna.

Viimeiset kaksi viikkoa päivälämpötilat ovat olleet täällä lähes yhtäjaksoisesti +30 ja +35 asteen välillä.

Mukana oli iso tiimi amerikkalaisia opiskelijoita ja heidän lisäksi muita kesäaktiolaisia ympäri maailmaa. Toisen viikon alussa mukaan liittyi hammaslääkäriklinikka, jonka mukana tuli kaksi suomalaista hammaslääkäriä. Paikalliset kyllä varoittelivat, että kovin moni ei ole selvinnyt ehjin nahoin vietyään romaneilta hampaita, mutta tällä kertaa he kuulemma tinkasivat kuinka monta otetaan pois, kun ilmaiseksi saa hammashoitoa.

Kuvassa koko porukka kylältä viimeisessä ohjelmassa.

Tiimi järjesti aamupäivisin ohjelmaa kylän lapsille ja nuorille jalkapallokentällä ja iltapäivisin osa amerikkalaisista opetti kyläläisille englantia.

Aamupäivisin bussissa järjestettiin ohjelmaa nuorimmille lapsille, kun isommat olivat pelikentällä. Iltaisin näytimme bussissa lapsille raamatunkertomusanimaatioita.

Lumenfest Slovakiassa

Perinteiseen tapaamme olimme mukana Slovakiassa järjestetyllä kristillisellä nuorisomusiikki festivaalilla. Tapahtumaan osallistui muutama tuhat nuorta kesäkuun ensimmäisen viikonlopun aikana Trnavan kaupungin keskusaukiolla.

Erityisen ilahduttavaa oli kuulla kertomuksia ihmisiltä, jotka olivat käyneet bussissamme jo vuosi sitten. Eräs pastori kertoi, että kirjamme ovat hänen syynsä tulla näille festivaaleille. Hän tuli jälleen täydentämään seurakuntansa kirjastoa runsaasta valikoimastastamme.

Katolinen nunna kertoi, kuinka hän viime vuonna Bus4lifessa käydessään oli saanut meiltä kirjan George Mullerin elämästä. Muller perusti Lontoossa 1800-luvun alkupuolella orpokodin ilman varoja. Kuitenkin hän pystyi Jumalan ihmeellisellä johdatuksella ruokkimaan tuhansia lapsia elämänsä aikana. Nainen kertoi, kuinka kirjan kertomuksen kautta hän on oppinut luottamaan Jumalan apuun ja johdatukseen jopa arkipäiväisissä asioissa.

Vauhdikas viikko Puolassa

Ensimmäistä kertaa ajoin bussilla Puolaan maanantaina 23.5. tarkoituksena tehdä ohjelmaa siellä paikallisen kirjakustantamon ja seurakuntien kanssa. Aloitimme ohjelman tiistaina Varsovan yhdellä vilkkaimmistä pääkaduista.

Olimme parkissa ”bussipysäkilla”, jonka ohi kulkee päivän aikana tuhansia ihmisiä. Tässä paikassa kahden päivän aikana jaoimme kutsuja bussille yli 3500 kpl. Näiden päivien aikana varmasti useampi sata ihimistä vieraili bussissa. Osa vain lyhyesti vilkaisten sisälle, mutta osa myös pysähtyen kyselemään ja keskustelemaan paikallisista seurakuntalaisista muodostettujen tiimiläisten kanssa. Jokaiselle bussissa vierailleelle henkilölle annoimme tai ainakin tarjosimme traktaatin, toki kaikki eivät sitä ottaneet vastaan.

Seuraavat kaksi päivää olimme pienemmässä kaupungissa, Plockissa, Varsovasta noin 150 km itään. Tässä kaupungissa saimme yhden parhaista mahdollisista parkkipaikoista vilkkaan pääkadun varrelta, paikallisen kaupunginteatterin parkkialueelta. Ja hintakin oli edullinen: teippasimme bussiin kylkiin heidän mainoksensa. Olimme tyytyväisiä tähän sopimukseen ja jälleen jaoimme noita traktaatteja bussissa kävijöille.

Toisena päivänä Plockissa saimme myös Uusia Testamentteja jaettavaksi. Jälleen jokaiselle bussissa kävijälle tarjosimme ilmaiseksi Uutta Testamenttia ja traktaattia. Parkkipaikaksi saimme markkina-alueen päässä olevan aukion. Olimme varsinaisen festivaali- ja markkina-alueen ulkopuolella, mutta tavoitimme hyvin ihmisiä. Markkinoilla oli myös esiintyjiä, esimerkiksi soittokuntia, jotka päättivät läpimarssinsa tuolle samaiselle aukiolle, jolla olimme parkissa. Näin Herra järjesti mitä parhaimman mainonnan ja markkinaväki tuli bussin eteen väkisinkin seuratessaan näitä esiintyjiä.

Viimeinen paikka oli länsi-Puolassa Poznan niminen kaupunki, noin puoli miljoonaa asukasta. Olimme kolme päivää kaupungin keskustan eri paikoissa parkissa. Yksi paikka oli keskustan vilkkaimman kävelykadun risteävän poikkikadun kulmassa. Jaoimme useita satoja Uusia Testamentteja bussissa käyneille henkilöille ja joidenkin puolesta osa tiimiläisistä sai myös rukoilla. Rukoilkaa näiden ihmisten puolesta, jotka saivat Uuden Testamentin tai traktaatin, että Jumala vetäisi heitä puoleensa ja heidän sydämensä avautuisivat Sanalle, ja Jeesus saisi pelastaa heidät.

Ensimmäinen matka Tšekkiin

Toukokuun puolivälissä Bus4lifen ohjelmassa oli viikon reissu Tšekkiin. Kyseessä oli uusi aluevaltaus ja tämä toi mukanaan monia haasteita käytännön järjestelyissä.

Oli hienoa nähdä, kuinka paikallisen seurakunnan nuoret osallistuivat rohkeasti katuevankeliointiin. Ajatuksena oli tehdä 10-kohtainen kyselytutkimus, jossa viimeisenä kysymyksenä oli suora haaste; "Onko sinulla iankaikkinen elämä? Jos ei, tiedätkö kuka sellaisen voi antaa?" Tämä kysymys tietysti asetti haastateltavat miettimään elämäänsä iankaikkisuuden näkökulmasta.

Osana toimintaa oli tietysti kirjallisuus, jota levitimme ohikulkijoille.

Hyvä aihe esirukouksille ovat nyt nämä Tšekinmaan ihmiset, jotka saivat kuulla Bus4life-tiimin tuoman hyvän sanoman. Rukoillaan, että jaettu kirjallisuus, keskustelut ja evankeliumin julistaminen vaikuttaisi. Kiitämme Herraa myös kaikesta varjeluksesta matkoilla.

Pääsiäisen ilo ja riemu - Unkari

Ketä sinä etsit? - Hän on ylösnoussut ja Hän elää!

Tähän lauseeseen voitaneen tiivistää pääsiäisen ilosanoma. Vaikka pitkäperjantaina muistamme Jeesuksen Nasaretilaisen ristiinnaulitsemista ja sen tuottamaa sovitusta, niin maanantaiaamuna
juhlimme jo hänen ylösnousemistaan kuolleista ja sen tuomaa toivoa iankaikkisesta elämästä ja ruumin ylösnousemisesta viimeisenä päivänä.

Totisesti tässä on ilon ja riemun aihetta, josta on syytä kertoa myös niille, jotka eivät sitä ole vielä ymmärtäneet ja nähneet. Saimme sen mahdollisuuden pääsiäisenä Unkarissa, Tordasin kylässä. Parkkeerasimme bussin kylän parhaalle paikalle ja päivittäin tiimin järjestämään ohjelmaan osallistui koko joukko kyläläisiä. Lapsia ja vanhempia. Tiimi esitti nukketeatteria, jossa esille tuli pääsiäisen todellinen merkitys kananpoikien ja pupujen takaa.

Järjestimme pääsiäs-talkshown, jossa kerroimme kansallisista ja henkilökohtaisista pääsiäistavoista kotimaissamme. Tiimissä kun oli edustettuna Ranska, Saksa, Englanti, Suomi ja Unkari. Tämän kautta kerroimme henkilökohtaisia todistuksia kuulijoille pääsiäisen merkityksestä.

Lapsille oli myös ajanvietteeksi pelejä, askartelua ja leikkimielisiä kilpailuita, joissa palkintona oli tietysti suklaamunia.

Kevättä Karpaateilla - Romania

Romanian vuorillakin alkaa kevät näkyä. Olimme bussilla paikallisen seurakunnan kanssa legendaarisissa maisemissa, kreivi Draculan linnan pihalla. Linna sijaitsee Branissa, melko keskellä Romaniaa. Tässä vajaa 10 000 asukkaan kylässä on vain yksi evankelikaalinen seurakunta, joka sekin on pieni, alle 20 henkeä.

Ihmiset ovat tässä kylässä ortodoksikirkon perinteiden alla, eivätkä he ole olleet avoimia evankeliumille. Kuitenkin pieni kirkko on aktiivinen ja käytännössä kaikki seurakuntalaiset osallistuivat ohjelmaan jollain tavalla. Monet seurakuntalaisista rohkaistuivat keskustelemaan ihmisten kanssa ja kertomaan evankeliumia näissä hienoissa maisemissa.

Lähtiessämme seurakunta oli tyytyväinen tästä mahdollisuudesta tavoittaa ihmisiä Bus4lifen avulla. Aina joku kyläläisistä pysähtyi kuuntelemaan ja keskustelemaan - jopa tunniksi seurakuntalaisten kanssa. Rukoilkaa näiden ihmisten puolesta, että he hyväksyisivät sen pelastussanoman, jonka he saivat nyt kuulla: Jeesus haluaa pelastaa ja vapauttaa sinut.

"Hiihtoloma" Moldovassa

Perjantaina 4.3 ajoin Moldovaan ja lauantaina aloitimme tiimin kanssa ohjelman. Olimme bussilla parkissa kylien keskusaukioilla. Mukana ollut tiimi järjesti paljon ohjelmaa lapsille, koska heillä oli ”hiihtoloma” kouluista. Tosin täällä ei ole tietoa Suomen hiihtokeleistä, koska lämpötila kohosi jo muutamana päivänä jopa yli 20 asteen.

Esitimme lapsille nukketeatteria, piennäytelmiä ja animaatioita. Nuorille ja aikuisille näytimme kristillisiä filmejä. Pidimme bussia auki myös ilman sen kummempaa ohjelmaa. Sisällä oli kirjallisuus esillä ja ulkona tarjoilimme kahvia ja teetä, sekä kutsuimme ohikulkijoita vierailemaan bussissa ja keskustelemaan evankeliumista.

Kerron yhden tilanteen tarkemmin. Olimme kuvassa olevalla paikalla tarjoilemassa kahvia ja teetä. Kutsuimme erään jo vanhemman miehen keskustelemaan ja hän tuli paikalle, vaikkakin hieman negatiivisesti suhtautuen. Hän keskusteli hetken paikallisen seurakunnan pastorin kanssa, lähinnä hän ilmoitti mielipiteensä, että tämä on turhaa hölynpölyä tai jotain sinne päin. Kuitenkin pastori kysyi, saisiko rukoilla hänen puolestaan. Mies lupautui, että hyvä on, mutta vain lyhyesti. Niinpä pastori rukoili tämän miehen puolesta.

Rukouksen päätyttyä tämä mies kysyi: ”Mistä tiedät minun elämäntilanteeni ja asiani? Rukoiletko kaikkien kanssa tällä tavalla?” Pastori vastasi ettei hän tiedä, ja ainoastaan hän rukoili juuri tälle ihmisille tällä tavalla, täysin henkilökohtaisen ja persoonallisen rukouksen.

Tämä mies oli ilmeisen liikuttunut tästä rukouksesta. Rukoilkaa tämän miehen kuin niiden kaikkien muidenkin puolesta, joita Pyhä Henki on puhutellut, että he vastaisivat siihen kutsuun, jonka Jeesus esittää, tehdä parannus ja seurata Häntä elämänsä Herrana.

Eilen lauantaina 19.3 olin perillä Romania toimipisteessä ja huomenaamulla alkanee ohjelma täällä. Rukoilkaa myös tämän tulevan kiertueen puolesta, että saisimme toimia sataprosenttisesti Pyhän Hengen johdossa, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa.

Matka Suomesta Romaniaan

Juho kirjoittaa:
Pääsimme liikkeelle tiistaina 22. helmikuuta, kun auto oli saatu pakattua. Pakkasimme avustustavaraa vietäväksi Itä-Euroopan yhteistyökumppaneillemme. Tavoitteena oli illan lautta Helsingistä Tallinnaan. Kaikki sujui hyvin ensimmäiset sata kilometriä, mutta sitten mittaristossa syttyi latauksen varoitusvalo muutama kilometri ennen Parolan liittymää. Tietysti tämä oli suuri ongelma, mutta sen "parempaa" hajoamispaikkaa ei voi olla. Juuri Parolassa on korjaamo, jossa bussi on huollettu. Niinpä päätimme kurvata korjaamon pihaan ja tutkia ongelmaa. Kello oli noin kuusi illalla.

Huoltomiehemme tuli myös paikalle ja hänen kanssaan mittailimme jännitteitä ja tutkimme sähköpiirustuksia seuraavaan yöhön kello kolmeen asti. Osittain jouduimme työskentelemään ulkona, missä pakkasta oli -18'C ja yön aikana lämpötila laski edelleen lähemmäs -30'C.

Seuraavana päivänä otimme laturin irti, veimme sen autosähköliikkeeseen tutkittavaksi ja tuomio oli selvä. Tarvitsee korjata tai vaihtaa peruskorjattuun. Päädyimme peruskorjattuun ja iltapäivästä noin klo 16 se oli paikoilleen asennettu, testattu ja valmis ajoon. Niinpä tasan vuorokautta myöhemmin, kuin oli alkuperäinen suunnitelma pääsimme lauttaan ja ajomatka kohti Romaniaa alkoi.


Matka tämän jälkeen sujui hienosti, bussin tekniikka toimi hyvin ja tapaamiset matkan varrella eri yhteistyökumppaneiden kanssa saatiin järjestymään vuorokauden viivästyksestä huolimatta. Lopulta keskiviikkona 2.3. iltapäivällä saavuimme Romanian OM:n toimipisteeseen.

Perjantai-aamuna 4.3. Bus4life lähti vuoden ensimmäiselle aktiomatkalle Romaniasta Moldovaan.

Rukousaiheet:

• Kiitos rukoustuesta - Herra kuulee rukoukset: loppumatka Romaniaan sujui hyvin
• Moldovan matka ja sen ohjelma
• Varjelusta liikenteeseen

Lähtö Suomesta viivästyi

Tiistaina 22. helmikuuta oli suunniteltu lähdön hetki Suomesta. Lähtövalmistelut olivat sujuneet hyvin ja kaikki odottavat mielenkiinnolla uutta Bus4lifen työkautta. Autolautta oli varattu keskiviikkoaamuksi, mutta bussiin tuli matkalla Helsinkiin jokin sähkövika ja autolauttapaikka jouduttiin perumaan.

Muistakaa rukouksin, että auto saataisiin kuntoon nopeasti ja suunnitelmat voisivat toteutua. Pyydämme esirukousta tuhansien kilometrien matkalle, että Herra varjelisi onnettomuuksilta ja bussin rikkoontumisilta.

Alkuperäisenä tavoitteena oli päästä aloittamaan ohjelma Moldovassa 4. maaliskuuta.

Bussin katsastus

Noin kahden ja puolen viikon korjaamolla seisomisen jälkeen bussi näyttää ja tuntuu taas lähestulkoon uudenveroiselta, vaikka sillä on jo ajettu 710 000 km. Huollon aikana korjaamolla on vaihdettu monia uusia osia, paranneltu vanhaa ja tällä tavoin pyritty lisäämään toimintavarmuutta. Lisäksi pesulla ja ruostevaurioiden korjauksella on erityisesti ulkoasuun kaunistava vaikutus.

Torstaina 20. tammikuuta oli varattu aika katsastukseen, kun kaikki tiedossa olevat viat ja korjausta vaativat kohteet oli käyty korjaamolla läpi. Lyhyehkön koeajon jälkeen ajoin bussin katsastukseen ja siitä selvisimme hyväksytysti läpi - ilman huomautuksiakaan ja jopa kehujen kanssa. Nimittäin kuulin, kun varsinainen tarkastaja pyysi muitakin paikalla olleita katsastushenkilöitä katsomaan, kuinka on vanhassa Scaniassa hyvät jarrut.

On siis kannattanut tehdä se remontti silloin, kun bussia on tätä käyttötarkoitusta varten rakennettu, noin 3 vuotta sitten, kun edelleen saa kehuja ja on turvalliset jarrut. Nyt tekniikan osalta bussi alkaa olla valmis seuraavaa reissua varten, kiitos Herralle hyvin sujuneista korjaustöistä.

Vielä on käytännön asioita kuitenkin järjestettävänä, ennenkuin päästään lähtemään. Alustavan suunnitelman mukaan lähtö on helmikuun loppupuolella, tavoitteena päästä aloittamaan tämän vuoden ensimmäinen aktiomatka bussilla maaliskuun 1. viikon aikana. Näiden lähtövalmistelujen ja suunnitelmien puolesta saamme rukoilla, että Herra johtaa ja siunaa ne tahtonsa mukaan, parhaalla mahdollisella tavalla.

Takana 27 000 kilometriä

Kuva on matkalta romanikylään.

Joulu on vietetty ja lahjat jaettu. Joulun vietto romanikylässä Bucarestin tuntumassa oli mielenkiintoinen kokemus. Vaikka jouluvaloja ja muita koristeita näkyikin, ei voi puhua samanlaisesta jouluhumusta mihin Suomessa ja muissa länsimaissa törmää.

Joulunvietto oli varsin vaatimaton tapahtuma, ilman sen kummempia juhlallisuuksia. Joululauluja laulettiin ja syötiin hieman paremmin, kuin tavallisesti, mutta siinä olivat kaikki ulkonaiset juhlallisuudet.

Eräs romanilapsi joulupaketti kädessään.

Palattuamme takaisin OM:n toimintapisteeseen tyhjensimme ja pesimme bussin. Tiistaina 28. joulukuuta aloitin 2500 kilometrin mittaisen kotimatkan. Reitti kulki Romaniasta Unkariin, Slovakiaan, Tsekkiin, Puolaan, Liettuaan, Latviaan, Viroon ja lopulta Suomeen. Matkan varrella pysähdyin Unkarissa ja Slovakiassa tervehtimässä paikallisia yhteistyökumppaneita.

Sunnuntai-iltana 2.1.2011 rahtilautta Tallinnasta Helsinkiin saavutti Vuosaaren sataman noin klo 22 illalla ja nyt olin bussin kanssa takaisin Suomessa. Matka sujui turvallisesti ja joutuisasti. Kiitos kaikille esirukouksistanne. Jumala varjeli kotimatkan perille asti. Kiitos Jumalalle.

Vuoden 2010 aikana kilometrejä kertyi 27 000 ja kävimme 77 kylässä tai kaupungissa, joihin Bus4life-tiimit veivät evankeliumia ja auttoi paikallisia seurakuntia ja ihmisiä monin tavoin. Tällä hetkellä (viikko 2 / 2011) bussi on korjaamolla huollossa ja odottaa katsastusta. Rukoilemme, että kaikki nämä tekniset asiat onnistuisivat ilman sen suurempia ongelmia.