Jouluterveiset - Romania

Taas on se aika vuodesta, kun joululauluja lauletaan ja lahjoja jaetaan kilteille lapsille.

Tämä joulu on ainakin minulle varsin erilainen kokemus verrattuna aikaisempiin. Huomenaamulla lähdemme ”joulunviettoon” erääseen romanikylään. Aikaisemmin OM Romanian tiimi on toiminut kyseisessä kylässä ja nyt on vuorossa jouluvierailu.

Viimeisten kahden viikon aikana olemme kiertäneet OM:n toimipisteen lähialueita ja vierailleet ja järjestäneet monenlaista ohjelmaa. Bussilla olimme muunmuassa tarjoilemassa teetä ja kahvia kuulijoille, kun kylän aktiiviasukkaat järjestivät joulukonsertin.

Samoin vierailimme kehityshäiriöisten ihmisten toimintakeskuksessa, veimme lahjoituksina saatuja ”kenkälaatikoita”. Eli pienen paketin johon on pakattu jokaiselle saajalle päivittäistavaratarvikkeita, sekä jokin iloa tuova esine, kuten lapsille lelu, sekä pieni ”herkkuelintarvike”. Järjestimme heille myös muutaman tunnin mittaisen päiväohjelman, johon sisätyi yhteistuumin laulettuja joululauluja ja tietysti jouluevankeliumin kertominen.

Alkuviikosta eräänä iltana järjestimme OM:n toimipisteessä ohjelmaa naapurissa sijaitsevan lastenkodin lapsille. Paikallisen OM:n tiimillä on aktiivisesti toimintaa kyseisen lastenkodin kanssa ja tällä kertaa kutsuimme heidät vierailulle. Myös nämä lapset saivat ohjelman lopuksi omat ”kenkälaatikkonsa”.

Kuvassa erään perheen lapsi, johon veimme ruokapaketteja. Viemässä pussia sisälle. Tuo takana oleva talo on heidän koti ja tässä perheessä on 6 lasta.

Eilen (22.12) kävimme viemässä ruoka-avustus pakkauksia vuoristossa asuville köyhille perheille. Nämäkin vierailukohteet perustuvat aiemmin tehtyhin käynteihin, joten paikalliset tiimiläiset tietävät, missä talossa tarve on kaikkein suurin. Tämä oli myös oiva liikuntapäivä, kun kävelimme vuorilla noin 3-4 tuntia ja kannoimme mukana näitä avustuspakkauksia. Tämän ohessa oli aikaa ihailla kauniita vuoristomaisemia.

Tälläisiä jouluterveisiä Romaniasta, jouluaatonaattoiltana.

Joulua kohti - Romania

Moldovassa bussin tekniikka alkoi reistailemaan. Oli monia vaikeuksia, lopulta jouduin turvautumaan ammattikorjaamoon päästäkseni jatkamaan matkaa Kisinjevistä. Loppujen lopuksi paluu Moldovasta Romaniaan onnistui viikkoa myöhemmin kuin alkuperäinen suunnitelma. Nyt kaikkien vaikeuksien jälkeen olen varsin kiitollisin mielin tuon Moldovan reissun jälkeen. Tulipahan tehtyä ja koettua.




Kuvassa näkymä korjaamolta


Romaniassa olemme lähinnä auttaneet OM:n toimipistettä. Täällä järjestimme jouluohjelmaa yhdessä koulun ja naapurin lastenkodin kanssa. Paikallisten seurakuntien nuoret ja lapset esittivät joululauluja. Samalla oli joulumyyjäiset, johon Bus4life liittyi kirjaosastona.



Maisemat täällä Romaniassa ovat alkaneet muuttua talvisiksi.

Yhden reissun teimme noin 100 kilometrin päähän. Siellä oli vanhainkotivierailu ja veimme joululahjoina tuoleja, pöytiä ja ruoka-avustusta. Omalta osaltani tämä vanhainkotivierailu vaihtui bussin sähkövikojen korjauspäiväksi. Niinpä vietin iltapäivän ja iltaa bussilla, kun muu tiimi teki vierailun ilman bussia.

Lauantaina 18. päivä Bus4life-tiimi aloittaa tämän vuoden viimeisen aktiomatkan. Aktion on määrä kestää joulukuun 26. päivään. Joulun vietämme romanikylässä. Tämän jälkeen tuon bussin Suomeen vuosihuoltoon.

Kiitos kaikille muistamisesta, esirukousaiheita:

• Varjelusta matkoille
  
• Että bussi toimisi ja voisimme tehdä matkan ilman vaikeuksia
• Varjelusta ja siunausta tulevaan kotimatkaan

Paljon lapsi ja nuoria - Moldova

Marraskuun alussa Bus4life tiimi kiersi kaakkois-Moldovaa. Pysähdyimme eri kylissä aina pariksi päiväksi ja järjestimme ohjelmaa mm. päiväkodeissa ja kouluissa. Iltaisin tiimi järjesti tilaisuuksia nuorille tai osallistui paikallisten seurakuntien tilaisuuksiin.

On innostavaa nähdä, kuinka lapset tulevat sankoin joukoin ottamaan osaa ohjelmaamme. Järjestimme evankelioivia pelejä, leikkejä ja lauluja. Nukketeatterin avulla esitimme raamatunkertomuksia. Nuorille esitimme kristillisiä filmejä ja tiimimme jäsenet ovat saaneet kertoa omakohtaisia todistuksia Jumalan ihmeellisestä johdatuksesta elämässämme.

Kiitos kaikille tuesta. Rukousaiheita

• kiitos ja ylistys Herralle Bus4life-työn mahdollistamisesta ja varjeluksesta
  
• esirukousta niiden puolesta, jotka ovat työmme kautta kuulleet evankeliumin
• viisautta työn tulevaisuuden suunnitteluun
  
• ymmärrystä tiimielämään
  
• kiitos varjeluksesta liikenteessä
• varjelusta liikenteessä
• viisautta bussin teknisiin ongelmiin

Sanaa kaduilla - Unkari

Viime viikolla olimme bussin kanssa kahdessa eri paikassa, kaksi päivää molemmissa. Aloitimme pienessä kaupungissa Budapestin pohjoispuolella. Kaupungissa toimiva seurakunta järjesti ohjelmaa bussin ympärillä. Olimme kulttuuritalon edustalla, ulkona tarjoilimme teetä ja kahvia.

Kutsuimme ohikulkijoita istumaan hetkeksi, tutustumaan bussiin ja juttelemaan uskonasioista. Sisällä bussissa oli kirjamyyntiä, sekä ohjelmaa pienille lapsille. Iltapäivästä, kun nuoret ja koululaiset olivat liikkeellä, todistimme heille, sekä kutsuimme katsomaan illalla elokuvaa bussissa.



Perjantaina siirryimme yhteen Budapestin itäiseen kaupunginosaan. Siellä paikallinen baptistiseurakunta järjesti ohjelmaa suuren risteysalueen kulmassa, muutaman minuutin matkan päässä aivan kaupungin ydinkeskustasta. Mukana oli erityisen paljon seurakunnan nuoria, jotka rohkaistuivat jalkautumaan kadulle.

Molempina iltoina esitimme bussissa kristillisiä filmejä. Esitysten jälkeen paikalliset kävivät keskustelua niistä. Päiväsaikaan pidimme teetarjoilua ulkona ja kävimme keskusteluja hetkeksi pysähtyvien ohikulkijoiden kanssa. Lapsille esitimme lauantaina kaksi nukketeatterinäytöstä.

Seurakuntalaiset olivat hyvin innostuneita ja aktiivisia. Rukoillaan heille jatkossakin intoa ja rohkeutta todistamiseen Budapestin kaduilla.

Tuhon tulva - Unkari

Lienette kuulleet Unkaria kohdanneesta teollisuusonnettomuudesta. Onnettomuudessa alumiinitehtaan jätelieteallas oli sortunut ja sen sortuminen oli suuri. Tämän seurauksena lähikylät joutuivat voimakkaasti emäksisen lietteen valtaamiksi. Tapaturma on vaatinut useita kuolonuhreja ja loukkaantuneita. Myös satojen ihmisten kodit tuhoutuivat, tai vaurioituivat.



Menneellä viikolla keskiviikkoaamuna Unkarin baptistiunionin avustustoiminnan johtaja otti yhteyttä Unkarin OM:n koordinaattoriin ja pyysi bussia osallistumaan tapaturmakylien avustamiseen. Unioni organisoi baptistipastoreista ja seurakuntien vapaaehtoisista koostuvan ryhmän ja pyysi bussia käyttöön ryhmän tukikohdaksi. Niinpä keskiviikko iltapäivästä saavuin Devecserin kylään, jossa tiet olivat punaisen liejun peitossa ja poliisi ohjasi liikennettä.



Tämä punainen kuravelli oli sen tuhon aiheuttaja ja sitä näkyi olevan kaikkialla. Torstaipäivän olin bussin kanssa Kolontárissa, joka oli näistä kylistä eniten kärsinyt. Avustusryhmä tarjosi henkistä ja hengellistä kriisiapua omaisensa ja kotinsa menettäneille ihmisille, jotka sitä halusivat. Samanaikaisesti ryhmäläiset auttoivat omalla työpanoksellaan, siivoamalla tätä liejua sellaisilta alueilta, missä kaivinkoneilla ei ole riittävästi työtilaa. Muistetaan näitä onnettomuudesta kärsineitä uhreja ja heidän omaisiaan rukouksin. Rukoillaan, että he antaisivat Jumalamme armossaan puhutella, auttaa ja pelastaa heidät lopulliselta kadotukselta.

Haastamassa lähetykseen - Unkari

25.-26. syyskuuta Bus4life osallistui Budapestissa järjestettyyn MINAP-tapahtumapäivään (Mission Information -NAP = päivä suomeksi). Kerroimme työstämme ja esittelimme bussia. Tapahtumapäivän järjestivät yhteistyössä OM-Unkari ja Wycliffe-raamatunkääntäjät.

Päivän teemana oli haastaa ihmisiä mukaan lähetystyöhön, erityisesti nuoria, joita suurin osa osallistujista oli. Kerroimme mahdollisuudesta osallistua bussin toimintaan tiimiläisenä viikon tai kahden mittaisilla aktiomatkoilla, joko Unkarissa tai niin halutessa myös Romaniassa, Slovakiassa ja Moldovassa.

Sunnuntaina samassa paikassa oli kahden seurakunnan tilaisuudet, joiden jälkeen esittelimme bussia seurakuntalaisille ja kerroimme työstämme. Näiden esittelyjen yhteydessä pidimme bussin kirjamyyntiä avoinna ja erityisesti englanninkielinen kirjallisuus kävi kaupaksi, sillä toinen näistä seurakunnista oli kansainvälinen, käytännössä siis englanninkielinen seurakunta. Ihmiset kertoivat, että he näkevät harvoin kristillistä kirjallisuutta englanniksi täällä, joten he hyödynsivät tämän tilaisuuden mielellään.

Seurakunta jalkautuu kadulle - Slovakia

Juho kirjoittaa:

Vaihdoimme vastuuvuoroa bussilla tiistaina 14. syyskuuta, kun palasin konferenssista (Hollannissa) ja sisareni häistä (Suomessa) Slovakiaan. Jatkoin siitä, mihin tuuraajat bussin jättivät eli pienen vuoristokylän laidalle keskellä Slovakiaa, Klenoveciin. Ohjelma oli toki suunniteltu paikallisen seurakunnan puolesta.




He järjestivät lapsille toimintaa, jonka tavoitteena on saada yhteys perheisiin ja keskustella vanhempien kanssa, kun lapset leikkivät pomppulinnassa tai pelaavat koripalloa. Samalla bussissa pidimme kirjamyyntiä, joka oli yksi menestyksekkäimmistä, joita olen nähnyt. Ihmiset tulivat bussiin, katselivat ympärilleen ja ostivat paljon Raamattuja ja kristillisiä kirjoja.

Paikallinen seurakunta pastoreineen oli todella tyytyväinen vierailuumme. Seurakuntalaiset olivat avoimesti todistamassa bussin ympärillä, kun ihmiset tulivat katsomaan, mitä täällä tapahtuu. Osalle seurakuntalaisista tämä oli ensimmäinen kerta, kun he olivat kadulla todistamassa. He antoivat positiivista palautetta, kuinka helppoa oli alkaa juttelemaan ihmisten kanssa hengellisistä asioista, kun takana oli bussillinen kristillistä kirjallisuutta ja Raamattuja. Seurakuntalaiset jakoivat myös Uusia Testamentteja ihmisille, joiden kanssa he olivat keskustelleet ja rohkaisivat tällätavoin perehtymään Raamattuun ja Jumalan Sanaan.




Kuulin pastorin sunnuntaina kertovan kuluneen viikon ohjelmasta ja tämä oli myös rohkaisevaa. Sisällään saarna piti ajatuksen evankelioimisesta: ”Meidän tehtävä ei ole katsoa lopputulosta, tai lukuja, vaan rohkeasti levittää Ilosanomaa, siellä missä liikumme, laskenta pysyy varmasti ajantasalla taivaassa, siitä meidän ei tule huolehtia.” Pyydän muistamaan rukouksin näitä ihmisiä, jotka vierailivat bussilla ja kuulivat todistuksia seurakuntalaisilta, että kylvetty Sana herättäisi uskoa ja kantaisi hedelmää iankaikkiseen elämään.

Kanat kiinnostivat enemmän - Slovakia

Slovakian rajat ovat auki, mutta miten on ihmisten sydänten laita? Kommunismin aikana Raamattujen vienti oli Tsekkoslovakiaan kielletty. Sähkötolppiin kiinnitetyistä kovaäänisistä kansalaisille välitettiin ateistista kommunistipropagandaa. Tuona vainon aikana ihmisten sydämet olivat kuitenkin auki ja monet halusivat saada oman Raamatun tai hengellisen kirjan.

Nyt näillä seuduilla Slovakiassa Bus4Life-tiimi vieraili 6.-13. syyskuuta. Olimme Sväty Peter -nimisessä kylässä. Kylän kovaääniset olivat edelleen käytössä ja niistä kuulutettiin koko kylään, että kirjastoautomme on tulossa. Kirjastoauto parkkeerattiin kylän keskusaukiolle. Suurin osa ihmisistä käveli kirjapöytien ohi eikä Jumalan Sana tuntunut heitä mitenkään kiinnostavan.

Kananmyyntiauton luona kävi monia, mutta vieressä olevaa Bus4Lifea ei juuri poikettu katsomaan. Rukoillaan, että Jumala armossaan avaisi Slovakian kansan sydämet evankeliumille.

Romaanikylissä - Romania

22.-28. Elokuuta Bus4life tiimi oli työssä Padurenin ja Sterean romaanikylissä. Päivälämpötilat vaihtelivat 35-42 asteessa, joten lämpöä riitti. Tiimit auttoivat kyläläisiä käytännön työssä, kuten talonrakennustiilten (savesta) ja polttopuiden teossa. Lapsille järjestettiin kilpailuja, näytelmiä ja hengellistä opetusta.

Oli ilo saada katsella, kuinka Bus4Life-kirjastoautomme Sterean kylässä illalla täyttyi lapsista, jotka tulivat katsomaan Raamattuaiheisia lastenelokuvia. Nämä lapset eivät olleet koskaan ennen nähneet elokuvaa isolle kankaalle heijastettuna.



Lastenohjelmien lisäksi kylässä järjestettiin myös pieniä terveydenhuoltopalveluja. Kyläläiset tulivat kirjastoautoon mittauttamaan verenpaineensa ja verensokerin. Verenpaineen mittaukselle tuli ehkä noin 70- vuotias romanialainen mummo, jolta tiedustelin, että koska hän oli viimeksi tarkistanut verenpaineensa. Mummo alkoi nauraa, ja sanoi että: " en koskaan".



Romaniassa suurissa kaupungeissa on kaikki hyvä ja paha, mitä meilläkin on Suomessa. Maaseudulla elämä on kuitenkin hyvin erilaista. Toiset asuvat vielä taloissa, joissa on maalattiat, ja savitiilistä tehdyt seinät. Monessa mielessä luokkaerot köyhien ja rikkaiden välillä ovat kasvaneet kovin suuriksi.

Pohjois-Karpaattien Campfest - Slovakia

Slovakiassa olimme kristillisellä musiikkifestivaalilla lähetyskirjakauppana. Festivaali järjestettiin keskellä Slovakiaa, jylhissä Pohjois-Karpaattien maisemissa. Festivaalialue sijaitsee kahden vuorijonon välisessä kauniissa laaksossa. Arviolta tapahtuma keräsi noin 5000 kävijää kolmen tapahtumapäivän aikana ja satoja vapaaehtoisia talkoolaisia.

Lämpimästi kiitän bussin varustelusta huolehtinutta Raimoa ja luultavasti myös tiimimme yhtyy kiitokseen. Ei nimittäin kovin suurta hinkua ollut päästä ”festivaalimajoitukseen”, eli telttakuntaan ruohokentälle varsinkaan sadepäivien jälkeen. Sen sijaan saimme nauttia, tässä tapauksessa suorastaan ylellisistä bussivuoteista taas kerran, jotka ovat kuitenkin ”sisätiloja”.

Festivaalin aikana tapasin useampia kristillisiä toimijoita, joiden työstä kuulin nyt ja menneinä aikoina. Tietysti oli mielenkiintoista ja rohkaisevaa kuulla muita, jotka tekevät tavalla tai toisella kristillistä lähetystyötä. Kertomuksia ja tarinoita, kuinka ihmisiä on tavoitettu evankeliumin sanomalla Slovakiassa mm. kristillisen radio- ja tv-toiminnan välityksellä. Sekä mitä maassa vakituisesti työskentelevät lähetystyöntekijät tekevät ja näkevät esim. nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa.



Sain antaa jopa yhdelle bussissa vieraileelle henkilölle suomenkielisen Uuden testamentin ja Psalmit. Hän kysyi ensin, nähtyään Suomen maatunnuksen bussissa, että onko meillä myynnissä suomenkielistä Raamattua? Tietystikkään ei ole, kuka niitä täällä kysyisi. No, hänen bussista pihalle mennessä hän sanoi hieman kankeasti murtaen ”Hyvaa yota”. Sitten vasta joku tulkkasi minulle, että hän oli asunut Suomessa ja kysyi nyt suomenkielistä Raamattua. Tiimimme johtaja oli jo vastannut hänelle kieltävästi, oletettuaan, ettei ole. Vastasin kuitenkin: ”Kyllä minulla ainakin Uusi testamentti ja Psalmit pitäisi olla, vähintään yksi ylimääräinen kappale”. Hetken kaivettuani löysin kätköistäni hakemani ja annoin sen lahjana kysyjälle.

Kiitokseksi sain lämpimän halauksen ja kuulin taas hieman murtaen lausuttuna : ”Mina rakastan sinua”. Jälleen kerran täytyy ihmetellä elämän ihmeellisyyttä. Kuinka kaksi ihmistä kohtaa toisensa hetkeksi ja toinen voi toiselle jakaa liiastaan ja molemmat saavat jatkaa matkaansa kiitollisina iloiten. Elon tiellä tuskin toinen toistaan enään tapaamatta, mutta kuitenkin muistanevat toisensa. Ja mikäli Jumala suuressa armossaan suo, niin saavat molemmat vielä kerran katsella Herraansa kirkkaudessa kasvoista kasvoihin, iankaikkisen elämän voittaneina.

Lapsia tavoittamassa leireillä - Unkari

Unkarissa olimme myös kahdella leirillä. Ensimmäinen leiri oli englanninkielen leiri, joka järjestettiin pienessä kylässä, lähellä Balatonjärveä. Päivittäin ohjelmassa oli jokin Raamatunkertomus lapsille, jonka jälkeen oli vuorossa englanninkielisen sanaston oppimista leikkien ja pelien avulla. Leirin lisäksi osallistuimme bussilla kylässä järjestettyyn festivaaliin.



Toinen leiri oli vielä ensimmäistä pienemmässä kylässä, toisella puolen Balatonjärveä. Päivittäin kerroimme lapsille jonkun Raamatunkertomuksen, leikimme, pelasimme ja askartelimme. Iltapäivisin pidimme bussia auki ja keskustelimme kyläläisten kanssa, jotka vierailivat bussilla, sekä jaoimme henkilökohtaisia todistuksia.



Leiriläisille viikko oli varmasti tärkeä, sillä he näkivät, että joku on kiinnostunut heistä ja heidän kylästään. Paikallisen seurakunnan työntekijät kertoivat, että monilla vanhemmista on alkoholiongelmia ja työttömyyttä. Leiriä oli järjestämässä loistava 16 henkinen nuorisoporukka Sveitsistä. Tämä antoi mahdollisuuden jakaantua useamapaan tiimiin, joten päivittäin kiersimme kylän taloja ovelta ovelle. Jaoimme traktaatteja ja kutsuja ilta-tilaisuuteen.

Seuraavaksi Bus4life suuntaa Slovakiaan Campfestiin.

Helteistä heinäkuuta - Unkari

Heinäkuussa Bus4Life oli Unkarissa ja ensimmäiset puolitoista viikkoa kahdella paikkakunnalla. Tiimimme lähetettiin tukemaan paikallisia seurakuntia evankeliointityössä. Seurakunnat olivat pieniä, alle 20 henkeä molemmilla paikkakunnilla.

Teimme katuevankeliointia ja kutsuimme ihmisiä bussille katsomaan kristillisiä lyhytelokuvia Raamatun kertomuksista. Elokuvat olivat todella hyvä keino tavoittaa ihmisiä. Niiden avulla saimme aikaan keskusteluja ja mahdollisuuden rukoilla näiden ihmisten puolesta.

Ensin näytimme noin varttitunnin pituisen elokuvan, jonka jälkeen oli johdettua keskustelua. Ihmiset osallistuivat keskusteluun tai ainakin kuuntelivat eivätkä lähteneet ensimmäisen elokuvan jälkeen pois. Suurin osa ihmisistä jäi katsomaan kaikki elokuvamme (esitämme yleensä neljä tai viisi lyhytelokuvaa).

Näiden jälkeen monet pyysivät vielä nähdä ensimmäisinä näytettyjä elokuvia uudestaan. Seurakunnat olivat innolla mukana ja seurakuntalaiset olivat ahkeria ja rohkaistuneita tulemaan mukaan katuevankeliointiin.



Kuvassa keskustelutuokio elokuvan jälkeen. Erityisesti voit muistaa näitä ihmisiä esirukouksin, että he hyväksyisivät sen armon, jonka Jumala antaa Pojassaan.

Hellettä ja rankkasateita - Slovakia

Slovakiassa jatkoin kierrosta Lumenfestin jälkeen etelä-Slovakiassa. Ajoin Bratislavasta noin 100 km itään. Vietin noin 8000 asukkaan kylässä viikon paikallisen kirkon kanssa. Päivittäin olimme joko kylän koulujen edessä (täällä koulut loppuvat siis kesäkuun lopussa), tai puistoalueella. Paikallinen kirkko vastasi ohjelmasta lapsille, pystyttämällä ison tramboliinin kyseessä olevilla alueilla. Lasten hypellessä tramboliinilla tiimiläiset juttelivat vanhempien kanssa ja bussissa pidimme kirjamyyntiä.

Ensimmäisen viikon ajan lämpötilat olivat reilusti helteisiä, kuumimmat päivät noin +35 °C. Niin eihän se lämpö luita riko, puuttuu vain kiuas näistä saunoista. Saimme kuitenkin nauttia kesän lämmöstä.

Toinen viikko meni kahdessa eri paikassa. Ensimmäinen paikka oli pienen kaupungin (n. 30000 asukasta) keskusaukio, jolla olimme kolme päivää samalla paikalla. Varsin mielenkiintoinen tapaaminen oli tässä kaupungissa erään miehen kanssa. Kuulin hänen ottaneen Jeesuksen vastaan elämäänsä Herrana, kaksi vuotta sitten. Osallistuttuaan bussilla pidettyyn ohjelmaan samassa kaupungissa. Tällä kertaa tämä mies jäi juttelemaan tiimin muiden uskovien kanssa, ostettuaan bussista hengellisiä kirjoja.

Toisen viikon toinen paikka oli noin 5000 asukkaan kylä, jossa paikallinen seurakunta järjesti ohjelmaa jälleen lapsille, samaan aikaan yrittäen tavoittaa heidän vanhempia. Lapsille annettiin myös kutsuja tuleville kesäleirelle, joille oli jo näiden kolmen päivän jälkeen ilmoittautuneita lapsia lähes 70. Joten osaltaan seurakunta oli tyytyväinen tähän ohjelmaan.



Saimme maistaa myös luonnonvoimien mahtia, kun eräänä iltana satoi noin tunnin ajan, jonka jälkeen ohjelma-alueemme oli vedenpeitossa. Tietysti tämä seurauksena, jouduimme keskeyttämään ohjelman ja korjailemaan tuulen ja veden aiheuttamia vahinkoja. Seuraavana päivänä olimme taas kentällä.

Kiertuetta jatkan vielä tämän viikon Slovakiassa, jonka jälkeen suuntana on jälleen Unkari.

Lumenfest Slovakiassa

Budapestista matkasin Bratislavaan 3.6. Siellä pakkasimme bussin tulevaa kuukautta varten. Ensimmäinen kohde oli Lumenfest. Se on kristillinen musiikkifestivaali Trnavan kaupungissa 4.-5.6., jolloin rauhallinen pikkukaupunki sai vieraakseen useamman tuhat nuorta, pääasiassa Slovakiasta, Tsekistä ja Unkarista.

Parkkeerasin bussin torin reunaan kahdeksi päiväksi ja vierailijamäärää ei jaksanut laskea, niin paljon heitä oli. Pääasiassa toimimme tapahtumassa kirjanmyyntipaikkana, mutta koko ajan joukossamme oli 3-4 henkilöä, jotka olivat valmiita keskustelemaan, kuuntelemaan ja rukoilemaan ihmisten puolesta. Mukava yllätys olivat myös naapurikojun suomalaiset, tuli siinä muutama sana vaihdettua ihan äidinkielellä. Aamulla lähdin Bratislavasta ja edessä odotti kolmen viikon kiertue Slovakiassa.

Koulukiertue Unkarissa

Romaniasta saavuin Budapestiin 22.5. ja sain vapaa-ajanviettomahdollisuuden paikallisessa kylpylässä ja kyllähän se paikallaan olikin päästä saunomaan kolmen kuukauden tauon jälkeen. Sunnuntaina saapuivat tiimiimme jäsenet Tsekistä ja Australiasta. Tutustuimme porukassa ja tsekkiläiset tuulettivat urakalla maan jääkiekkojoukkeen voitettua maailmanmestaruuden.

Lähdimme reilun viikon kestäneelle kierrokselle Unkarin kaakkoiskulmaan. Kiersimme alueen kouluja ja päiväkoteja pitäen ”oppitunteja” ja aamuhartauksia. Yhteensä järjestimme reilut 50 oppituntia ohjelmaa ykkösluokkalaisista lukioikäisiin. Kerroimme jotain kiinnostavaa kotimaistamme, lähetystyöstä ja ”haastoimme” lapsia ja nuoria etsimään ja vastaanottamaan Jeesuksen Herrana elämäänsä. On tärkeää muistaa näitä nuoria rukouksin, jotta julistettu evankeliumi kantaisi hedelmää Taivasten Valtakuntaan.

Otimme osaa bussilla myös erään kylän festivaaliin. Kokemus oli varsin mielenkiintoinen, kun koko kylä oli yhteistuumin järjestämässä ohjelmaa ja kadun varrella oli kymmenkunta telttakuntaa keittelemässä lihapatoja. Kiireisen viikon ohjelman päätteksi erään koulun kirjastonhoitaja halusi esitellä kirjastonsa pölyistä kokoelmaa, joka sisältää noin 70 000 teosta, joista vanhimmat olivat 1500-luvulta. Paikallisissa seurakunnissa kerroimme bussilla tehtävästä työstä ja haastoimme seurakuntalaisia ottamaan osaa lähetystyöhön omalla paikallaan.

Kesäkuun ensimmäinen päivä palasimme takaisin Budapestiin, Erdiin. Siivoamaan bussia ja valmistautumaan Slovakiaan lahtoon.

Puistoevankeliointia Romaniassa

16.5-22.5 olin Romaniassa, matkasimme bussilla Calarasiin, kirjat kyytiin lastattuna ja uutta kaupunkia odottaen. Olimme kaksi päivää parkissa kaupungin puistoalueella. Ilahduttaavaa oli yhteistyö neljän eri paikallisen seurakunnan välillä, joiden vastuulla oli ohjelman
järjestäminen.

Kaikki seurakunnat sopivat samalle tontille tekemään samaa työtä. Vuorollaan kukin järjesti draamaa, laulua, puhetta tai muuta ohjelmaa yleisölle, joka vietti aikaansa puistoalueella. Tietysti iso bussi herätti huomiota ja koiranulkoiluttajat, koululaiset ja leikkivien lasten vanhemmat pysähtyivät kulkiessaan kuuntelemaan ja katselemaan ohjelmaa. Monet myös vierailivat bussissa ja nauttivat kupillisen teetä tai kahvia.

Saimme myös mahdollisuuden käydä turisteina Bulgarian puolella tutustumassa pikkukaupunkiin nimeltä Silistra. Olimme siellä pari tuntia.

Evankeliointimatka Moldovassa 3.-15.5.

Juho kirjoittaa:

Moldovaan matkasin yksinäni 3.5. Matka sujui ongelmitta aina Moldovan puolen tulliin asti. Olin ylittämässä rajaa iltapäivästä ja juurikaan muuta liikennettä ei samaan aikaan ollut, joten sain runsaasti huomiota ja mielenkiintoa virkailijoiden puolesta. Parhaimmillaan virkailijoita oli viisi tai kuusi ympärillä kyselemässä kysymyksiä ja kaksi virkailijaa tutkimassa papereita. Päästivät kuitenkin lopulta läpi, kun eivät löytäneet mitään laitointa. Vaikka etsivät koirankin kanssa.

Varsinainen matka kohdistui Rezinaan ja sen ympärillä sijaitseviin lähikyliin. Vuorossa oli taas ohjelmaa lapsille ja nuorille. Haasteita työssä riittää myös paikallisen ortodoksikirkon taholta, jonka vaikutus on huomattava. Kylissä osa vanhemmista kieltää lapsia osallistumasta evankelisten seurakuntien järjestämään toimintaan. Paikalliset uskovat sanovat, että tämä johtuu ortodoksikirkon vaikutuksesta, jota he käyttävät leimatakseen muita seurakuntia.

Tälläkin matkalla tuli osakseni teknisiä ongelmia, kun ”Voitonpäivän” (9.5.) sateet tulivat sisälle bussiin ja kulkeutuivat virtalukon pohjaan. Seuraavana päivänä kaikki virtalukon toiminnot olivat hallitsemattomissa. Käytännössä se tarkoitti sitä, että heti kun käänsi päävirtakytkimestä virrat päälle ja käynnistinmoottori alkoi käynnistämään moottoria, avaimet olivat joko virtalukossa tai eivät. Näinollen seuraava päivä meni virtalukkoa kuivatessa. Tulihan se lopulta kuntoon. Tämän episodin jälkeen jatkoimme normaalia ohjelmaa vielä muutaman päivän ja 15.5. palasin Romaniaan.

Tavoittamassa ihmisiä - Romania

Bus4life matkasi Romaniassa 24.4-2.5. Kiersimme kolme pienehköä kaupunkia, joissa myimme kirjoja. Kahdessa ensimmäisessä kylässä matkassamme oli myös terveydenhoitaja mittaamassa verenpainetta ja antamassa neuvoja, mitä tulisi tehdä, jos on ongelmia verenpaineen kanssa.

Paikallisseurakunnat olivat hyvin aktiivisesti mukana tavoittamassa oman kaupunkinsa asukkaita. He olivat tyytyväisiä ja kiitollisia tarjoamaamme mahdollisuuteen bussin kanssa. Tavoitimme runsaasti ihmisiä, jotka eivät muuten olisi yhteydessä seurakuntiin. Myös kirjamyynti oli paikoitellen jopa runsasta.

Kuulumisia Moldovan matkalta

Juho kirjoittaa:

Kerron tässä Bus4life-tiimin matkasta Moldovaan 13.-23.4. Mielenkiintoa matkassa riitti. Ei luultavasti satu monta kertaa yhden ihmisen elämässä sellaisia sähellyksiä, mitä matkalla kävi.

Matkaan lähdin 12.4. Brasovista, Romaniasta ja tarkoitus oli olla saman päivän illalla Chisnaussa. Matkalla veimme lahjoituksena saatuja polkupyöriä 12 kpl. Siinä oli jo ihmettelemistä, kuinkas tuonne bussilla ajetaan, että saadaan pyöräkuorma purettua.

Tuli siinä peruutusharjoittelua bussilla useita satoja metriä. Ja kuja oli sellainen, että kaksi autoa mahtuu juuri ja juuri ohittamaan toisensa, vain senttien tarkkuudella. Ja molemmin puolin tietä on omakotitalojen aitaa, jolloin ei voi lainata penkanpuolelta tilaa. Yleisö oli taattu. Lähes jokaiselta pihamaalta joku tuli katsomaan, että osuuko, ei osu, vai osuuko? Kuitenkin selvittiin takaisin päätielle.

Useamman sadantuhannen asukkaan kaupunkissa kääntyminen ruuhka-aikaan kujalta kaupungin ”kehätielle” oli myös varsinainen kokemus. Kun otin bussilla molemmat kaistat toiseen suuntaan haltuun, niin torvet soivat pitkän aikaa ja jonoa kertyi. No kyllähän sitä ääntä maailmaan mahtuu.

Lopulta saavuimme Leusenin raja-asemalle, jossa ensin vakuuttelin tullivirkailijalle, että kyllä Suomi on EU-maa. Ei kuulemma ollut silloin, kun hän oli ollut koulussa. Näytti sen verran vanhemmalta virkailijalta, että tuskin oli vielä koko Euroopan Unioniakaan perustettuna niihin aikoihin.

Seuraava varsin sekava hetki sattui, kun otin passin taskusta ja huomasin, että tämä ei ole oma. Sitä ihmettelen, että kuinka kolmella ihmisellä voi mennä kaksi passia sekaisin. Niin, että yksi näistä kolmesta on väärän passin kanssa noin 400 kilometriä väärässä paikassa. Enää ei tietänyt, pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta kanssamatkustajat eivät olleet niin huvittuneita, että olisivat nauraneet. Ei siinä muu auttanut kuin odotella vuorokausi yhtä passia. Lopulta sain passin ja selvisimme rajasta yli. Saavuimme kaikesta huolimatta minuutilleen oikeaan aikaan Chisnauhun 13. päivän illalla.

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti kyliä, joissa todennäköisesti viimeksi tavattu suomalainen on ollut silloinen kenraalimajuri C.G.Mannerheim. Autossa alkoi palamaan latauksen merkkivalo, jolloin ihmettelimme, mikä vikana, koska mitään varsinaista syytä ei selvinnyt.

Saavuimme lopulta Crocmazin kylään, aivan etelä-Moldovaan. Siellä oli odottamassa toinen OM:n tiimi, jonka kanssa teimme ohjelmaa lapsille ja nuorille. Kiersimme päiväkoteja ja kouluja, sekä pidimme bussissa kirjamyyntiä ja tarjoilimme teetä.



Jaoimme lentolehtisiä, pieniä kirjasia, kristillisiä aikakausilehtiä, Johanneksen evankeliumeja, Uusia Testamentteja, kaikkea mahdollista kirjallisuutta, mitä matkassa oli jaettavaksi. Taisipa muutama myytäväksikin tarkoitettu kirja tehdä kauppansa. Nuorille näytimme elokuvia, sekä tietysti paikallisissa seurakunnissa lauloimme, soitimme ja kerroimme toiminnastamme tiimin kanssa.



Useampana aamuna jouduin lataamaan akkuja apuvirralla, jotta sain bussin käyntiin. Kuitenkin selvisin sieltä turvallisesti takaisin Romaniaan aloittamaan uutta ohjelmaa.

Kiitetään Herraa varjeluksesta matkalla ja rukoillaan, että levitetty Jumalan Sana saa vaikuttaa ihmisten sydämissä.

Pääsiäinen Unkarissa

Matkasimme bussin kanssa noin 100 km Budapestistä pohjoisen pikkukyliin jakamaan ilosanomaa ylösnousseesta Jeesuksesta.

Saimme neljän päivän aikana kokea monenlaista vastaanottoa niin bussin kanssa kuin katutyön kautta. Meidän suomalaisten lisäksi matkassa mukana kulki kolme unkarilaista perhettä, yksi pariskunta ja neljä erilaista persoonaa saksasta. Hyvin rikas ja suuri porukka, joille jokaiselle kuitenkin löytyi oma tehtävänsä nukketaeatterin, konsertoimisen, ruuan laittamisen tai muun järjestyksen saralta.

Yksi mieleenpainuvimmista kohtaamisista oli nuorisoporukka, jolle kaksi saksalaista soittajaamme halusivat laulaa muutaman hengellisen laulun ja kertoa oman uskoontulo kertomuksensa. Mukana kulki tietenkin mies, joka osasi kääntää englannista unkariksi, jottei sanoma jäisi epäselväksi.

Joukko kutsuttiin myöhemmin vielä kuuntelemaan kansainvälistä konserttiamme sekä näkemään nukketeatteri, jossa Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus olivat selkeästi esillä. Päivän päätteeksi annoimme kavereille hengellistä luettavaa ja rukoilimme heidän puolestaan.

Lyhyttä tuttavuutta tehtäessä on oltava varuillaan, ettei tuputa sanomaa ja saa aikaan vastarintaa. Ei tule kuitenkaan päästää liian helpolla vaan antaa mahdollisuus ja haastaa ihmisiä miettimään, mistä elämässä oikeastaan onkaan kyse.

Saksalaisten soittajapoikien innokkuus sai aikaan muitakin kohtaamisia – opin pojilta muun muassa sen, ettei kielimuurin kannata antaa olla esteenä Sanan viemiselle tai paikallisten kohtaamiselle, vaan saan olla rohkea ja uskaltaa laittaa itseni likoon ilosanoman tähden.

-Hanna-

Mutkaisilla maanteillä - Moldova

Bus4life kiersi Moldovaa 12.-25.3. Ylitimme rajan 12. päivä Leusenin raja-asemalta. Mielenkiintoa rajavartijoilla riitti molemmin puolin, erityisesti siihen, että mikä tämä auto on? Onko tämä linja-auto vai kuorma-auto. Eikä se meinannut olla ymmärrettävissä, että kuinka se voi molempia olla. Lain edessä kyseessä on kuorma-auto, mutta bussikaistaa me silti menimme. Mitä sillä tehdään ja miksi haluatte mennä Moldovaan tälläisen auton kanssa?

Rajoista selvisimme noin kolmessa tunnissa ylitse ilman sen suurempia ongelmia. Ajoimme Chisinauhun illalla ja siitä jatkoimme lauantaina etelä-Moldovaan, Cahulin kaupungin pohjoispuolelle.

Kiersimme 10 päivän aikana kahdeksan kylää tai pientä kaupunkia. Pääasiassa ohjelmaan kuului nukketeatteri päväkodeissa ja kouluissa ala-aste ikäisille lapsille. Nuorille pidettiin todistuspuheita ja näytettiin kristillisiä elokuvia. Samoin myös vanhemmille näytettiin Jeesus-filmiä.

Tiimissämme oli kaksi suomalaista, kaksi englantilaista, yksi hollantilainen, sekä moldovalaisia kolme tai enemmän - varsin kirjava joukko. Eräs tiimiläinen oli laskenut, että kiertueen aikana bussissa kävi tai järjestämäämme ohjelmaan osallistui noin 1700-1800 henkeä, joista suurin osa oli lapsia ja nuoria.

Yleisesti elämä Moldovassa on varsin erilaista kuin lännessä. Pieni kylä nimeltä Paicu, jossa majapaikkamme kiertueen aikana sijaitsi, on tyypillinen maalaiskylä Moldovassa. Siellä ei ollut minkäänlaista viemäriverkostoa, ainoa "mukavuus" on sähkö, joka on käytettävissä.

Juoksevaa vettä ei ole. Tästä syystä peseytymismahdollisuudet ovat rajalliset, kun ei ole vesivessoja ja kylpyhuoneita. Köyhyys näkyy myös tieverkossa. Paikoitellen tie ei ole välttämättä juuri muuta kuin kapea metsätie maalaiskylien välillä. Moldovasta kun tuli takaisin Romanian puolelle, niin ero oli aivan valtava, tuntui kuin olisi tullut ihan oikeasti länteen, jossa tälläiset asiat on paremmin.

Ihmiset kuitenkin ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia ja tietysti kovin kiinnostuneita bussista ja sen toiminnasta. Paikalle tulee monia vain uteliaisuuttaan ja näin ilosanoma tavoittaa ihmisiä tavalla, jos toisellakin.

Sana leviää - Romania

Vuoden 2010 ensimmäinen varsinainen Bus4lifen evankeliointimatka kesti kymmenen päivää ja suuntautui Romanian itäosaan Brailaan ja Galatsiin. Viisi henkiseen tiimiimme kuului romanialaiset Luminita, Daniella, Nicu ja suomailaisina uusi bussikuskimme Juho ja minä. Lauantaina lastasimme bussin täyteen romanialaisia kirjoja. Sitten vielä siivosimme sen lähtökuntoon maanantaita varten.

Braila oli mielenkiintoinen paikka jo sen suhteen että luvan kanssa sai kamppailla viimeiseen päivään asti. Luminita (johtajamme) kertoi, että kaupunki oli hyvin vahva ortodoksisuudeltaan ja evankelisena lähetystyöntekijänä työ on haastavaa ja vaikeaa tällaisilla alueilla. Sanomaa ei juuri haluta ottaa vastaan. Bussin sijoituspaikka sijaitsi lähellä merta, jossa varmasti asiakkaita riittäisi kesällä, mutta näin kylmällä säällä saimme tyytyä lähinnä ohikulkijoihin.

Tiimiläiselle Niculle jäi mieleen keskustelut paikallisten poliisien kanssa, jossa päästiin jopa elämän suurten kysymysten äärelle. Brailassa hengellinen musiikki soi ulkona ja nuori kirkkoväki käytti tuoleja, joita olimme asettaneet bussin edustalle kahden päivän ajan.

Galatsi oli suuremman kokoinen kaupunki meren lähellä. Bussi sijoitettiin perjantai aamuna kulttuuritalon edustalle, jonka ajattelimme näkyväksi paikaksi. Mutta sitä se ei ollut. Ihmisten vähyys johtui myös kylmästä tuulesta ja lumisateesta. Tästä syystä oheistoiminnat jäivät toteutumatta, mutta kirjoja myytiin ja bussin sisällä tarjosimme tietysti teetä ja kahvia. Jokapäiväinen tiimin rukous ja kirkoissa esittäytyminen toi kuitenkin julkisuutta ja ihmisiä tutustumaan bussin toimintaan.

Puhuessani Luminitan kanssa Bus4lifen toiminnasta, voimme vain todeta, että eihän työ kuitenkaan ole ainoastaan meistä kiinni vaan Jumalahan sen siemenen kasvattaa. Matka on onnistunut, jos Jumala saa yhdenkin kirjan kautta ihmisen oppimaan jotain uutta tai jos edes yksi nuori innostuu lähtemään esimerkiksi OM Transform 2010 -projektiin mukaan. Jätämme matkan rukouksiin, kuten jokaisen reissun.

-Hanna-

Bussin matka Suomesta Romaniaan

Bus4life on nyt turvallisesti perillä Romaniassa, OM:n toimistolla. Lähdimme ajamaan 19.2 Ryttylästä, kohti Helsinkiä, jossa lastasimme kyytiin tulevaa kopiopaperia ja kirjekuoria yhteensä noin neljä lavallista. Tämä lahja otettiin vastaan joka paikassa suurella kiitollisuudella.

Perjantai-iltana lauttamme lähti Vuosaaren satamasta noin klo 20. Lauttamatka kesti yhteensä noin 12h Suomenlahden jäätilanteen takia, kun tavallisesti se kestää 3-4h. Lauantai aamuna ajoin bussin ulos laivasta ja kohta bussimatka etelään alkoi.

Ajoimme reittiä Tallinna-Riika-Kaunas-Varsova-Katowice-Ostrava-Bratislava-Budapest-Arad-Sibiu-Codlea. Matkaa tuli yhteensä noin 2750 km ja matka-aika välillä Ryttylä-Codlea oli muutamaa tuntia vaille täysi viikko. Tosin matkalla oli muutama päivä, kun 0limme paikallaan, tai etenimme vain OM:n toimipisteestä toiseen.

Tällä hetkellä tulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu valmistautuminen ensimmäiseen kiertueseen täällä Romaniassa. Valmistautumiseen kuuluu bussin pesu ja mukaan otettavien kirjojen ja muiden tavaroiden pakkaus. Erityinen kiitosaihe on hyvin sujunut matka tänne Romaniaan.

Matkalla tänne tapasin Slovakiassa ja Unkarissa tulevan vuoden yhteistyökumppaneita ja kuulin monia mielenkiintoisia tarinoita ja ihmiskohtaloita menneiltä vuosikymmeniltä. Kuka oli ollut Raamattujen salakuljettaja ja missä oli ollut vaikeuksia tehdä lähetystyötä tavalla tai toisella.

Nämä kuulemani kokemukset antoivat ajattelemisen aihetta, kuinka paljon itsekukin on valmis uhraamaan omasta elämästään ja mukavuuksistaan. Sen tähden, että ihmiset, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia, eikä heillä ole toivoa iankaikkisesta elämästä, kuulisivat sen ilosanoman, jonka julistaminen meille on uskottu. Myös erityinen kiitos ikimuistoiselle saattajajoukolle, jonka kanssa sain tänne tulla.

Lähtötunnelmat uuteen kauteen

Juho kirjoittaa:

Moi. Kirjoittelen nyt kotimaan lähtötunnelmista vielä viime hetken kuulumisia, kuumeisten matkavalmistelujen tuoksinassa. Tällä hetkellä auto on Ryttylässä ja viime viikolla sain ensikosketuksen autoon kuvan maisemissa.

Harjoittelin ajamista ja perehdyin myös muuten autoon ja sen varusteisiin Egon johdolla. Tiistaina minulla oli matkaan siunaaminen ja nyt on lähes kaikki viralliset valmistelut tehty. Nyt on jäljellä vain omien varusteiden pakkaaminen autoon.

Lähtö lähenee kiihtyvällä vauhdilla, nimittäin aikataulu on aikaistettu. Perjantaille 19.2. on liput varattu ja matka alkaa Helsingistä kohti Itä-Eurooppaa. Erityisesti pyydän , että muistatte matkaamme rukouksin, että varjeltuisimme ehjänä perille ja että saisin aloittaa tämän työn Jumalan suunnitelmien ja tahdon mukaan. Kiitos kaikille rukous- ym. tuesta.

Autonkuljettajan terveiset ja kiitokset kaudesta

Ego kirjoittaa:

Vuosi ja neljä kuukautta on mennyt hujauksessa ja bussityö on tullut osaltani päätökseen.
Perjantaina 4.12.2009 saavuin kuuraiseen Suomeen kolmen päivän ajon jälkeen. Ajoin bussilla läpi Unkarin, Slovakian, Tsekin, Puolan, Liettuan, Latvian ja Eestin. Sitten otin rahtilaivan Tallinnasta Helsingin satamaan.

Kauden yhteenveto

Bus4Life on nyt tämän kauden aikana kiertänyt Itä- ja Keskieuroopassa vuosi ja kolme kuukautta. Tänä aikana se on nähnyt yhteensä 71 kaupunkia ja kylää ja mittariin on kertynyt yli 20 000 km.

Kysyntää bussityölle on myös muissa maissa ja sen toimintaa ollaan koko ajan kehittämässä. Olen kiitollinen Jumalalle ja teille, että olemme saaneet yhdessä tehdä työtä ilosanoman eteenpäin viemiseksi.

Muistetaan rukouksin bussin uutta kautta, joka alkaa helmikuussa. Muistetaan Hannaa, Bus4Life-tiimin suomalaistyttöä, joka Romaniassa odottaa bussin paluuta. Muistetaan uutta autonkuljettajaa Juhoa, joka on valmistautumassa lähtöön helmikuussa. Jos mietit lähtemistä, ota yhteyttä jo nyt, sillä vapaaehtoistyöntekijöitä ja uusia kuskeja tarvitaan myös jatkossa.

Tällä hetkellä bussi on Hämeenlinnassa huollossa. Muistetaan rukouksin myös siellä tehtäviä korjaustöitä. Kiitetään onnistuneesta työkaudesta ja siitä, että bussi on toiminut sekä varjeltunut matkoilla tavoittaen monia ihmisiä evankeliumilla.

Haluan toivottaa kaikille hyvää alkanutta vuotta 2010 sekä kiittää psalmin sanoin:
”Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa, veisaan sinun kiitostasi kansojen keskellä. Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu hamaan taivaisiin, ja sinun totuutesi pilviin asti”

Katso TV-dokumentti Bus4Lifen työstä

OM ja TV7 ovat yhdessä tuottaneet dokumentin Bus4Lifen työstä Romaniassa. Sen ensiesitys oli TV7:ssa lauantaina 9.1.2010 ja nyt sen voi katsoa milloin tahansa TV7:n arkistosta:

Kaikkeen maailmaan: Bus4Life Romaniassa
(30 min TV7-ohjelma)

Bus4Life vie evankeliumia eteenpäin Itä-Euroopassa yhdessä paikallisten uskovien kanssa. Työmuoto antaa monille itäeurooppalaisille uskoville ensimmäisen kosketuksen evankeliointiin omassa maassaan.