keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Autoon murtauduttiin

Murtovarkaat iskivät 4. marraskuuta aamuyöstä. He olivat menneet sisään kuljettajan sivuikkunasta käyttäen apuna roskatynnyriä.

Tässä Egon kertomusta tapahtuneesta.
Toissapäivänä Tamas pyysi läppärini lainaan. Otin samalla videotykin lämpimään, koska bussissa on niin kylmä öisin. Tamas sanoi, että on muutenkin hyvä ottaa kaikki sisälle, koska täällä on helposti murtovarkaita. En niinkään ajatellut murtautumista, koska auto oli vielä omalla sisäpihalla, mutta otin kaikki muut pienemmät elektroniset laitteet sisälle, kuten johdot ja miksauspöydän.

Kaiuttimista ajattelin, että otan ne myöhemmin sisälle. Autoon ne kuitenkin jäivät. Laitoin auton akut yöksi latautumaan noin kymmenen aikoihin ja noin kello 00.03 vielä tarkistin sisältä ja ulkoa ja panin oven riippulukolla kiinni.

Aamulla kun tulin autoon, löysin maasta vääntyneen ruuvimeisselin. Mietin että olikohan tuo minun, mutta en tunnistanut sitä. Jotain oli erilaista. Avasin oven ja kävin sisään. Henkilökunnan tiski oli kokonaan auki - silloin vasta tajusin, että autoon oli murtauduttu.

Ilmastointilaite oli ohjaamossa penkillä (eivät olleet saaneet ikkunasta ulos), etuistuin kurainen ja ikkuna auki. Kaksi kaiutinta he olivat onnistuneet viemään ja pari dvd-levyä kuten Narnia ja Jeesus-filmi. Rukoillaan, että murtautujat tulisivat uskoon.

Kyllä harmittaa tuo tapaus, mutta olen TODELLA kiitollinen siitä, ettei mitään oltu rikottu. Poliisit tulivat katsomaan ja ottivat kuvia, mutta eivät löytäneet sormenjälkiä, varkaat olivat tehneet siivoa työtä. Tälläistä tämä elämä välillä on, joskus asioita oppii kantapään kautta.

Rukoillaan, että saisimme pian varakaiuttimet ja työ voisi jatkua ilman uusia vastoinkäymisiä.

perjantai 31. lokakuuta 2008

Romaniassa


Kuukauden reissu Romaniaan oli kaikin puolin onnistunut ja auto on toiminut hyvin. Vierailimme 16:ssa eri paikassa, joista kolme sijaitsee Brasovin alueella ja loput Pohjois-Romaniassa, Suceavan alueella. Oli hienoa nähdä, miten seurakunnat tulivat mukaan toimintaan kukin omalla tavallaan ja resursseillaan.

Falticeni

Keskiviikkona 30.09.2008 lähti matkaan minun lisäkseni kaksi henkilöä. Sen päivän aikana ajoin 7 tuntia ja kilometrejä tuli tasan 336. Matkaa hidasti lukuisat tietyöt ja mäet sekä mutkat sekä esteet. Kuten lapissa kohtaa poroja keskellä tietä, Romaniassa sitä voi nähdä lehmiä. Toisaalta yllätyin maanteiden hyvästä kunnosta; Romanian struktuuri näyttää kehittyvän vauhdilla. Lopulta saavuimme Falticeni-nimiseen paikkaan ja nukuin sen yön bussissa kaverin kanssa.

Heti aamulla tuli vastaan haaste, kun autoa piti siirtää paikkaan, johon oli vaikea päästä "sopivasti" pysäköityjen autojen takia. Hetken aikaa oli nelisuuntainen risteys Bus4lifen takia tukossa ja elämä kukoisti sen ympärillä. Autoja tuli joka puolelta ja meni siitä ohi mistä tilaa löytyi, samalla kun viittojien avulla onnistuin kääntymään oikeaan suuntaan ja tilanne laukesi.

Ajoin mäkeä ylös ja käännyin ympäri ja tulin mäkeä alas. Pysäköin auton niin, että keula osoitti katua alas ja ovi oli jalkakäytävän puolella, paikallisten ohjeitten mukaan. Sitten vain odottelimme pomoamme. Paikoitus ei ollut hänelle mieleen, joten pakitin mäkeä ylös, käännyin ympäri ja pakitin mäkeä alas niin, että keula osoitti katua ylöspäin ja ovi oli puiston suuntaan. Loppujen lopuksi tämä oli paljon parempi, koska pystyimme laittamaan tuoleja ja pöytiä ulos ja tarjoilemaan ihmisille kahvia ja teetä.

Mukaan tuli myös svetsiläinen lääkäri, joka tarjosi ihmisille verenpaine- ja verensokerimittauksia. Hän on ollut romaniassa 2 vuotta ja palvelee omalla lahjallaan. Falticenissä meihin liittyi paikallisseurakunnan vapaaehtoisia, sekä nuoria että vanhempia. Siellä olimme kaksi päivää ja jaoimme kutsuja tilaisuuksiin.

Seuraavat päivät vierailimme eri pikkukylissä alueella ja tulimme yöksi aina kotiin Suseavan seurakunnan omistamaan majataloon. Sunnuntaina vierailimme Silistean seurakunnassa ja olimme siellä Jumalan palveluksessa. Osa meistä todisti. Kokouksen jälkeen pidimme bussin kirjamyyntiä auki ja auto tuli ihan täyteen ihmisiä. Paljon kirjoja tuli myytyä ja lapsille järjestimme ohjelmaa ja leikkejä.

Lounaan jälkeen palasimme taas kotiin, mutta helpolla ei päästy. Tein kuten monta kertaa aikaisemmin, käännyin pienelle välitielle, jotta voisin pakittaa suoraan portista sisään. Tällä kertaa oli satanut aika rajusti ja maa petti etupyörien alta, joten auto jumittui akseliaan myöten. Ei siinä muu auttanut kuin lapiolla kaivamaan ja pakittaa itsensä irti. Ja päästiinhän me, monien kannustusten ja parin kuraisten kenkien jälkeen. Ja bussi oli pesun tarpeessa sekä päältä että sisältä.

Câmupulungissa toiminta sujui paljolti nuorison voimin. Auton pysäköimme keskelle toria, kulttuuritalon edustalle. Avasimme kirjamyynnin lauantaina ja illalla meillä oli nuorisoilta bussissa, jossa muunmuassa keskusteltiin millaista on ilosanoman levittäminen ja kerrattiin päivän tapahtumia. Heille tämä oli uusi kokemus. Vaikka en paljonkaan osaa kieltä, niin jotenkin sain yhteyttä nuoriin torilla.

Pallo on asia, jota ymmärretään kaikissa kulttuureissa. Yhtenä päivänä otin koripallon ulos, ja aloin pompottelemaan muutaman vapaaehtoisen kanssa. Ei kestänyt kauan, kun mukaan liittyi muita ulkopuolisia. Siinä syöteltiin palloa keskenämme ja lopuksi he tulivat bussiin katsomaan. Juotiin yhdessä mehua, lapset saivat kirjoja ja keskusteltiin.

Sekä perjantai-iltana että sunnuntaikokouksessa minulla oli mahdollisuus todistaa. Kerroin OM:n synnystä ja omista kokemuksista maailman valona olemisessa. Painotin muunmuassa se, että olemme kaikki Herran lähettiläitä, missä ikinä olemmekin, kotona, koulussa, työpaikalla, lähetyskentällä... Toivon ja rukoilen, että olemisemme tuolla paikkakunnalla rohkaisi nuoria vahvistumaan ja jakamaan uskostaan. Saimme heiltä spontaanisti hyvää palautetta ja jotkut haluavat pitää jatkossakin yhteyttä sähköpostin kautta.

Melkein kuukauden matka Romaniaan on nyt takana ja saavuimme Brasoviin perjantai-iltana 24.10.2008 kello 23.00. Matka meni hyvin ja kilometrejä kertyi yli 1200. Nyt auto on tässä Unkarin toimiston pihalla Erdissa, ja odottaa seuraavaa tehtävää.

tiistai 30. syyskuuta 2008

Suomesta takaisin Romaniaan



Petri on tullut takaisin Suomeen ja matkalle on lähtenyt uusi kuski Ego. Pari viikkoa on bussi ollut Suomessa huollossa ja hiukan lähtö viivästyi. Kun auto saatiin katsastettua perjantaina 12.09.08, alkoi matkamme kohti etelään lauantaina 13.09.08. Lastasimme mukaan paljon paperia, sekä toimistokäyttöön että käsipyyhkeitä. Autoa lähti viemään kolme ihmistä: Esko, Antti ja Ego.

Matka sujui ongelmitta läpi Baltian maiden, yöpyminen tapahtui pääasiassa autossa. Matka kesti 5 päivää ja kilometrejä kertyi 2700 ennen kuin lopulta tulimme Romaniaan, jossa työ varsinaisesti alkaa. Nyt sitä on tullut kierrettyä viikon aikana eri paikoissa. OM-toimisto sijaitsee vain muutaman minuutin päässä Brasovista, jossa bussi on tällä hetkellä pysäköity. Tähän asti auto on toiminut hyvin. On myös ollut paljon ohjelmaa bussin ympärillä. Ja lapset näyttävät olevan eniten ihastuneita autoomme. Kyllä nämä paikalliset tiimiläiset näyttävät olevan hyvin lapsirakkaita, koska ohjelmaa suuntautuu paljon heille. On myös hienoa nähdä, miten paikalliset seurakuntanuoret ovat aktiivisiä. Pari iltaa hekin vetivät ohjelmaa bussin ympärillä, yksi ryhmä oli orkesterina, toinen ryhmä veti ylistystä.

Seuraava siirto tapahtuu tänään, noin 400 km täältä Brasovista pohjoiseen, Suseavaan. Tulemme operoimaan siellä noin kolme viikkoa, jonka jälkeen palaamme jälleen tänne Brasoviin. Sen jälkeen siirrymme naapurimaihin, Unkariin ja Slovakiaan.

tiistai 9. syyskuuta 2008

Petrin kiitoskirje 2.9.2008

Kiitos teille kaikille!

Täällä minä jo olen koti-Suomessa. Saavuin torstai-iltana 28.8. laivalla Tallinnasta ja illalla vielä ajoin kotiini Kukkilaan. Nyt on sitten aika kirjoittaa vielä viimeinen kuulumiskirjeeni tai pitäisikö tätä kutsua kiitoskirjeeksi. Tässä tahdon keskittyä ensinnäkin kiittämään teitä kaikkia rukouksista ja taloudellisesta tuesta, jotka mahdollistivat minun lähetystyövuoteni Unkarissa. Sitten tahdon vähän pohtia vuotta kokonaisuutena, mitä sain ja mitkä ovat päällimmäiset ajatukset viime vuodesta. Lyhyesti kuitenkin tässä alussa vielä kerron mitä tapahtui edellisen kirjeeni jälkeen.




Campfest Slovakia

Viimeinen reissuni Slovakiassa suuntautui Tatravuoriston keskelle. Sinne oli järjestetty Slovakian vissiin suurin hengellinen festivaali. Alue oli syrjässä eikä siellä ollut suuria kaupunkeja ympärillä ollenkaan, vaan yksi pieni kylä oli muutaman kilometrin päässä. Mutta tuolle festivaalialueelle oli tuotu ruokatelttoja, suihkuja ja vessoja, joten siellä oli kaikki mitä tarvittiin. Tapahtuman järjestäjät olivat ostaneet itselleen leirintäalueen, jossa tapahtuma pidettiin.

Tapahtuma alkoi torstaina ja päättyi lauantai-sunnuntai yönä. Saavuimme alueelle jo keskiviikkona, jotta saimme bussin paikalle jolle halusimme. Tuohon aikaan siellä ei vielä ollut paljoa ihmisiä, joten se oli myös turvallisempaa. Kirjamyynti avattiin torstaina, kun ihmisiä alkoi kulkea bussin ympärillä. Kirjamyynti ei ollut mikään suuri positiivinen yllätys, vaan saimme myytyä kirjoja saman verran kuin Alex oli viime vuonna saanut myytyä. Silloin hän oli ollut sisällä bisnesteltassa, josta pystyi vuokraamaan paikan itselleen.

Tapahtumaan tuli muutama tuhat kävijää. Tarkkaa lukua en tiedä, mutta paljon kuitenkin. Viime vuonna oli kuulemma ollut vielä enemmänkin. Olisivatkohan olympialaisten avajaiset verottaneet osallistujia tältä vuodelta. Tapahtuman järjestäjät olivat kyllä ottaneet huomioon nuo avajaiset ja eräässä tapahtumateltassa oli mahdollista mennä katsomaan avajaisseremoniaa.

Tähänkin tapahtumaan tuli paljon ulkomaalaisia esiintyjiä kuten PlanetShakers. Kuitenkin myös slovakialaisia bändejä oli mukana ja oli mielenkiintoista kuunnella millaista musiikkia paikalliset bändit soittivat. Tietty sanojen ymmärtäminen oli hyvin vaikeaa, tai oikeastaan mahdotonta.

Lähtiessä meille tuli pieni ongelma, koska lauantaina satoi paljon vettä ja alue, jolla olimme, oli nurmikkoa. Joten kun sunnuntaina yritimme päästä pois, bussi upposi maahan. Siinä sitten ihmeteltiin miten päästä liikkeelle, mutta onneksi alueella oli traktori, joka tuli hinaamaan. Traktorin ja noin 20 työntäjän avulla pääsimme irti ja traktori veti meidät takaisin asfalttitielle ja me olimme vapaat lähtemään kohti Bratislavaa ja sen jälkeen minä pääsin takaisin Unkariin.

BalatonNet

Viimeinen reissu Unkarissa ja minun osalta tässä projektissa suuntautui Balatonille. Siellä oli järjestetty BalatonNet. Tapahtuman aikana oli järjestetty missioexpo ja iltapäivisin menimme bussin kanssa Balatonin rannalle ja pidimme siellä ohjelmaa ihmisille. Tuo viikko oli hieno viimeinen viikkoni Unkarissa. Heti ensimmäisenä päivänä sain tavata ystäviäni Vajtasta, jossa kävin viime syksynä. Seuraavana päivänä kun lähdimme rannalle, tapasin siellä ystäviäni Nagyatadista. Ja vielä viimeisenä päivänä tuli käymään lisää tuttuja Nagyatadista, joten pääsin vielä hyvästelemään ystäviäni.

Tapahtumaan osallistui ihan kohtuullinen määrä ihmisiä. Yhtään en osaa sanoa määrää, mutta muutama sata vähintään. Rantatapahtuma BeachNet, jossa minä olin enemmän osallisena, oli todella mukava. Menimme rannalle ja rakensimme sinne ajanviettomahdollisuuksia ihmisille. Teimme vesiliukupaikan, toimme lautapelejä ja laitoimme lentopalloverkon. Bussista soitimme myös hengellistä ylistysmusiikkia, joten ihmiset tiesivät kenen asialla olimme siellä. Yhtenä päivänä järjestimme suuren vesisodan ja viimeisenä rantapäivänä eli lauantaina pelasimme lentopalloa vesipalloilla. Rannalla ohjelma oli rentouttavaa, jotta ihmiset jaksoivat taas illalla olla kuuntelemassa puhujia BalatonNetin puolella.

Toimintaamme rannalla oltiin todella tyytyväisiä ja sinne jopa pyydettiin televisio mukaan. Joten pääsimme myös TV:hen. Tapahtuma loppui sunnuntaina puolenpäivän jälkeen ja sen jälkeen ajoin Érdiin ja lähdin suoraan jatkamaan matkaani kohti Slovakiaa ja Suomea.

Kotimatka

Kotimatkani siis alkoi sunnuntai-iltana. Hyvästelin Unkarin tiimin ja otin tavarani mukaan ja lähdin suuntaamaan kohti Slovakiaa. Matkan alussa tuli pieniä ongelmia, kun eksyin Budapestiin, mutta onneksi siellä oli eräs todella ystävällinen mies, joka tuli opastamaan minut takaisin oikealle tielle. Sanani eivät riittäneet kertomaan kuinka kiitollinen olin hänelle siitä avusta jonka sain.

Matkaani meni neljä päivää ja matkaa kertyi yhteensä n. 1800 km. Koko vuoden ajourakka oli noin 14 000 km. Eli ei hirveästi, jos vertaa rekkakuskeihin. Saavuin Tallinnaan jo torstaiaamuna ja minun lauttani lähti vasta iltapäivällä, joten kerkesin leikkiä turistia Tallinnassa. Kyllä oli niin upea tunne saapua Tallinnaan asti. Tuntui kuin olisi jo päässyt perille. Tallinnassa aika meni nopeasti ja iltapäivällä pääsin lauttaan turvallisesti. Kyllä on ahtaita paikkoja nuo laivat.

Sain mukavan yllätyksen kun saavuin Suomeen. Perheeni oli tullut minua vastaan Helsinkiin. Siinä sitten loppumatkan ajoimme yhdessä vanhempieni ja pikkuveljeni kanssa. Olen todella yllättynyt kuinka helposti tuo matka meni. Minulla ei ollut mitään ongelmaa tuolla matkalla. Ennen kuin lähdin, vähän pelotti, kuinka matka menee, koska minulla on ollut noita ongelmia tuon bussin kanssa, mutta nyt ei ollut mitään. Siitä saan kiittää Jumalaa ja teitä kaikkia, jotka muistitte matkaani rukouksin. Kiitos!!

Vuosi takana. Vaikea kuvitella, että olen ollut vuoden poissa Suomesta, jos ei lasketa sitä kahden viikon lomaani joulun aikaan. Aika meni nopeasti, vaikka alussa tuntui, että vuosi on todella pitkä aika. Tämä vuosi ei ollut helppo, mutta sitäkin opettavaisempi. Sain oppia paljon erilaisia asioita Jumalasta, itsestäni ja elämästä yleensä. Opin ymmärtämään mikä arvo ystävillä on. Sitä ei ehkä niin helposti ymmärrä silloin, kun he ovat koko ajan ympärillä, mutta sitten kun lähtee tuonne tuhansien kilometrien taakse, niin alkaa nähdä asiat uudessa valossa.

Vuoden aikana sain paljon uusia tuttuja ympäri maailman. Monet heistä toivoisin tapaavani uudestaan ja osia en todennäköisesti näe enää ennen kuin taivaassa. Kuitenkin on suuri rikkaus, jos saa tutustua ihmisiin eri kulttuureista. Jokaisessa kulttuurissa on jotain hyvää, josta voi ottaa oppia. Vuoden aikana sain huomata kuinka vaikeaa on ihmisten kanssa keskusteleminen jos ei ole samaa kieltä. Kuitenkaan se ei ole mahdotonta. Jo edes pienellä kielitaidolla pystyy tekemään paljon, jos vain tahtoo.

Huomasin myös kuinka rukous todella vaikuttaa elämään. Niinä vaikeimpina aikoina, kuten ensimmäinen paluumatkani Romaniasta, silloin huomasin kuinka oikeasti rukous kantaa. Kaikkien niiden vaikeuksienkin keskeltä pääsin takaisin Érdiin. Myös kotimatkani Unkarista meni todella hyvin. Olin oikeasti yllättynyt, ettei matkalla tullut mitään ongelmaa, vaan pääsin hyvin koko matkan.

Kiitos

Tahdon kiittää teitä kaikkia rukouksista ja taloudellisista tuista, joita sain tämän vuoden aikana. Ilman teitä tämä lähtöni ei olisi ollut mahdollista. Nyt minun osani BUS4LIFE projektissa on ohi, mutta projekti jatkuu. Edelleen tätä projektia voi muistaa rukouksin ja taloudellisesti. Lähetystyötä tehdään hyvin usein pienellä budjetilla, ja Jumalan voimassa. Uusi kuljettaja aloittaa hommansa tässä kuussa ja bussi suuntaa matkansa kohti Romaniaa, tämän kuun puolessa välissä. Tahdon toivottaa teille kaikille Jumalan siunausta elämäänne!!

perjantai 15. elokuuta 2008

Kirjoja juutalaisten kirjastoon


Slovakian aktion toisena päivänä Dunajska Stredassa ollessamme, tuli autoon paikallinen juutalaisyhteisön johtaja. Hän osti jokaista kirjaa joiden otsikko jotenkin viittasi vanhaan testamenttiin tai Israeliin. Hän sanoi haluavansa viedä niitä yhteisön kirjastoon. Hän myöskin kertoi haluavansa rohkaista nuoria vierailemaan bussissa.

Olimme liikuttuneitä tästä avaruudesta, ja halusimme rukoilla hänen ja hänen ryhmänsä puolesta. Rukoillaan, että kirjoja luetaan ja että ne kirjat voidaan laittaa hyllyille, että niitä luetaan ja ymmärretään oikein!

torstai 14. elokuuta 2008

Nuori mies Slovakiassa



Nuori mies ottaa Jeesuksen vastaan vapahtajanaan.


K on 28 vuotias nuori mies, joka antoi elämänsa Jeesuksellen kun Bus4life oli neljän päivän aktiossa Dunajska Stredassa. Valentine, paikallisen seurakunna pastori sanoi K:sta. "Kun näin hänet ensin bussissa, ymmärsin heti, että oli aidosti etsimässä jotain tiettyä, kun useimmat tulevat autoon pelkästä uteliaisuudestaan." K haki jotain päivittäistä hartauskirjaa, ja kun Valentine avun jälkeen kysyi oliko jotain tiettyä rukousaihe ja voisiko hän rukoilla hänen puolestaan. K pyysi että hänen terveytensä puolesta rukoiltaisiin, hänellä oli jotain vakavia terveysongelmia.

Seuraavana päivänä hän palasi takaisin ja keskusteli pitkään pastorin kanssa. Hän kertoi että usein "kuulee ääniä" mielessään jotka sanovat kuinka paha ihminen hän on. Valentine selitti äänen olevan joko vihollisesta tai Pyhästä Hengestä. K taas tunsi varmuutta että se oli Pyhästä Hengestä. Tämän jälkeen hän oli hyvin avoin kuulemaan ilosanomaa Jeesuksesta, ja halusi että hänen puolestaan rukoiltaisiin. Lopuksi hän yhdessä Valentinen kanssa rukoili syntisen rukouksen ja otti Jeesuksen vastaan omana vapahtajanaan ja pelastajanaan.

Tunnin sisällä hän tuli takaisin, tällä kertaan kasvoillaan hymy, jota emme ole aiemmin nähneet. Hänellä olli mukanaan serkkunssa, jotta hänkin sai kuulla ilosanomaa. Rukoilimme, että K vasta uskoontulleena voisi kasvaa uskossa ja henkilökohtaisessa suhteessa Herraan. Hän tarvitsee myös rukousta terveyden tähden, ja erityisesti hän pyysi rukousta henkilökohtaiseeen elämäänsä -hänen suuri toivomuksensa on Jumalan antama vaimo. Rukoilemme myös hänen serkkunssa pelastumisen puolesta, joka sai kuulla evankeliumia (hänellä on uskonnollinen katolilainen tausta).

keskiviikko 13. elokuuta 2008

Aktio Slovakiassa kesäkuussa 2008




Meillä oli siunattu aktio Slovakiassa. Monessa kaupungissa ja kylässä BUS4LIFE teki sen vapaaehtoisten ja paikallisten yhteiskuntien kanssa. BUS4LIFE vieraili myös isossa vuosittaisessa nuorisokonferensissa Slovakiassa, jossa monet nuoret saivat mahdollisuuden saada hyvää kristillistä kirjallisuutta.

torstai 27. maaliskuuta 2008

Romania-Moldova raja

Petri lähti noin kahden kuukauden matkalle itään. Ensin hän ajoi Unkarista,Romanian kautta Moldaviaan, jossa hän on nyt auton kolmen viikon kierroksella. Moldaviassa tämä kampanja tehdään yhdessä meidän OM-Moldova tiimin ja paikallisten seurakuntien kanssa. Moldaviasta Petri jatkaa Romaniaan, jossa hän on työssä viisi viikkoa. Tässä kuljettajan kuulumiset, ja kertomus siitä, mitenkä hän pääsi rajasta yli.

Petri kirjoittaa:
ROMANIASTA TULLESSA

Tulin Romaniasta Moldovaan 21.3.2008. Kello oli noin 14.16 kun saavuin Romanian ja Moldovan väliselle raja-alueelle. Ulos raja-alueelta Moldovan puolella pääsin noin kello 16.30 eli siinä meni se pari tuntia selvitellessä asioita. Käyn vähän tarkemmin läpi kuinka asiat menivät.



Viimeisessä kaupungissa Husissa oli huoltoasemia. Heti kun Husiin pääsi, tuli vasemmalle puolelle joku pieni ei niin tunnettu asema. Mutta kun ajoi melkein kokonaan Husin läpi oikealle puolelle jäi Lukoil, josta itse ostin käteisellä ainetta. Ja kun jatkoin matkaa, heti kohta tuli Petrom jälleen oikealla puolella. DKV:n käymisestä en osaa sanoa kummallakaan asemalla, mutta epäilen aika vahvasti. Oli kova kiire, niin ei tullut mieleen kysyä, kun olin maksamassa. Sitten aivan rajan pinnassa oli myös Petromin asema. Eli kannattaa harkita, kannattaako aina ottaa matkakassaa ja maksaa käteisellä, muutenkin DKV:n kanssa voi tulla välillä ongelmia. Sitten kun pääsi läpi rajamuodollisuuksista, niin heti Moldovan puolella oli vasemmalla puolella Petromin huoltoasema. Syvemmälle Moldovaan kun ajoi ihan muutaman kilometrin, niin tuli oikealle puolelle Lukoil, jossa oli DKV:n tarra. Oli suuri yllätys mulle:D Todennäköisesti siellä voi käydä DKV.

Kun saavutaan Romaniasta kohti rajaa, viimeisen Romanian puolella olevan huoltoaseman, Petromin, kohdalla vastakkaisella puolen tietä, on vaaka. Minä ajoin BUS4LIFE:n vaa’an viereen ja kun sanoin naiselle, joka tuli tulli kopista olevani tyhjä (i am empty, leer) niin minun ei tarvinnut ajaa vaa’alle. Minun piti ottaa auton paperit mukaan ja mennä taloon, joka oli vaa’an vieressä. Siellä he tarkistivat vigneten ja merkkasivat sen ylös koneelle, myös katsoivat auton rekisteriotetta. Sen jälkeen sain jatkaa matkaa kohti rajaa.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun ylitetään tätä rajaa, ja ollaan menossa pois EU:n alueelta, joten päätin turvallisuus syistä kääntyä rekkojen linjaa pitkin ajamaan. Poliisit olivat tuossa risteyksessä josta käännyin todella ystävällisiä ja he opastivat minut eteenpäin. Eli tieltä joka tulee Husista käännytään vasemmalle, jonne rekat on ohjattu, ja sen jälkeen oikealle kohti rajakoppeja. En tiennyt yhtään mitä piti tehdä, joten ajoin katoksen alle viimeisen kopin kohdalle ja pysähdyin sinne. Sen jälkee taakseni tuli huitomaan tullimies ja kysy miksi ajoin niin kauas. Eli jouduin peruuttamaan siihen katoksen eteen. Eli kun tullaan rekkalinjaa pitkin ei saa ajaa katoksen alle, vaan pysähtyä juuri ennen katosta. Sitten otetaan paperit ja mennään siihen kopille näyttämään auton paperit ja vihree kortti. Nyt en ole varma tarvitseeko bussin kanssa ajaa sinne rekkalinjaa pitkin. He kyselivät vissiin jotain rahtikirjoja tai vastaavia, mutta kun minulla ei ollut, minut ohjattiin linja-auto ja henkilöauto kaistalle. Eli peruuttelin takaisin päin ja käänsin bussin ja palasin samaan risteykseen jossa poliisit olivat. Heille kun selitin tilanteen he antoivat minun kääntyä ja ajaa sinne linja-auto kaistalle.

¨Kun pääsin seuraavan katoksen eteen, otin paperit ja menin ulos selvittelemään mitä tehdä ja missä. Siellä he yrittivät ohjata minut takaisin sinne rekkalinjalle, mutta kun selitin tulleeni sieltä he alkoivat tutkimaan bussia ja papereita. Tuossa kohtaa tarkastettiin rekisteriote, greencard, mun passi ja ajokortti. Pientä epäselvyyttä tuli, koska rajamies luuli tätä linja-autoksi, mutta minulla ei ole D-korttia. Se selvisi helposti, kun hänen kollegansa tuli ja selvitti asian. Rajavartiat olivat kiinnostuneita bussista ja yksi tuli sisään vain vissiin katsomaan millainen tämä on. Eli tuossa kohtaa pitää näyttää yhdelle kopille paperit ja toiselle käydä ilmoittautumassa, jotta hän tulee tarkistamaan ajoneuvon. Niin mä ainakin ymmärsin, mutta tämä autontarkastaja tuli heti kun oli tullut siihen katoksen eteen ja pysähtynyt siihen. Hän varmasti näki etten osannut toimia siellä ja kysyinkin siinä mitä pitää tehdä. Joten kun minun paperini olivat sitten tarkastetut, sain jatkaa matkaani kohti Moldavian puolen tarkastusta.

Heti sillan yli ajettuani (silta on Romanian ja Moldovan rajatarkastus pisteiden välissä) eteen tuli puomi. Siihen piti pysähtyä ja kopista tuli mies kyselemään erinäisiä kysymyksiä. Tarkalleen en muista, mitä kaikkea hän kysyi, mutta ainakin minne olen menossa, kuinka kauan, mitä teen? Puomilla piti odottaa kauan ennen kuin vartija aukaisi puomin ja laski sisään.

Sen jälkeen tulee kohta, jossa bussit menee oikealle, henkilöautot melkein suoraan ja rekat ottavat kaikkein oikean puoleisimman kaistan. Rekat ajavat läpi läpivalaisulaitteen. Minä en tiennyt minne minun olisi kuulunut ajaa, joten käännyin oikealle ja pysähdyin reunaan ja soitin yhdyshenkilö Silakselle. Hän sanoi, että mun pitäisi ajaa sinne linja-auto puolelle, joten lähdin kääntymään sinne. Silloin olikin jo rajavartija lähtenyt kävelemään kohti minua. Minä pysähdyin ja hän kysyi mitä mä oikeen teen. Mä selitin etten tiennyt minne minun kuului mennä, ja siksi olin pysähtynyt. Hän halusi auton rekisteriotteen ja tarkasti auton sisälle. Myös hän taisi esittää erinäisiä kysymyksiä. En muista mitä kaikkea hän kyseli. Sitten hän käski minun ajaa sinne linja-auto kaistalle ja lähti jonnekin auton rekisteriotteen kanssa. Siinä vissiin oli jokin pieni ongelma, koska hän sanoi ettei se ollut aito.

Minä siirsin bussin ison rakennukseen eteen, jonne linja-autot oli ohjattu. Sen jälkeen otin loput auton asiakirjat ja lähdin ulos. Heti minun luokseni tuli tullivirkailija, joka alkoi puhua, mutta hän ei osannut englantia, joten otti puhelimen ja soitti henkilölle, joka puhui englantia. Kuitenkin siinä oli ongelmia, koska minä en puhunut täydellisesti englantia eikä myöskään tämä henkilö. Kuitenkin asiat saimme selvitettyä ja sitten tulikin tämä kaveri, joka oli ottanut rekisteriotteen. Hän puhui englantia. Siinä he sitten esittivät lisää kysymyksiä, ja kun minä en ollut aivan varma mitä mulla oli tiedossa täällä, niin päätin soittaa Silakselle ja pyytää häntä tulemaan tulkiksi ja myös selittämään näille tullimiehille, miksi olin tulossa maahan. Silasta ei laskettu sisään, ellei tullut ongelmaa ja mun piti antaa puhelin näille tullimiehille, jotta he sanoivat tarvitsevansa Silasta. Silas tuli ja selitti asian tullimiehille ja hommat jatkuivat.

Toinen miehistä rupesi etsimään moottorista jotain numeroa, mutta en ole varma löysikö hän sitä koskaan. Avasin kaikki bussin luukut ja ne tarkastettiin. Sen jälkeen jäimme vain bussiin odottamaan, kun tullimiehet ottivat mun passin ja rekisteriotteen ja katosivat. Tarpeeksi odotettuamme Silas lähti etsimään tätä kadonnutta miestä ja hoputtamaan häntä. Meni jonkin aikaa, ja Silas tuli papereiden kanssa takaisin. Hän oli myös maksanut noin 2€ rajanylitysveroa.

Jatkoimme matkaa ja eteen tuli viimeinen puomi, jossa ei tarvinnut tehdä mitään. Vartija vain tarkisti, että me olimme tehneet kaikki tarvittavat. Eli hän näppäili bussin rekisterinumeron koneelle. Sen jälkeen hän aukaisi puomin ja Moldova oli avoinna edessämme. No ei se niin helposti sitten mennykkää. Pysähdyin ja laskin Silaksen ulos, koska hän oli omalla autolla liikkeellä ja tullimies tuli puhumaan Silakselle. Silas pyysi rekisteriotteen ja he lähtivät takaisin rajalle selvittämään vielä jotain. Aivan selvillä en ole, mitä siellä tapahtui. Jotain merkintöjä vielä oli tekemättä. Mietin vain, miten olisi käynyt, jos minun ei olisi tarvinnut laskea Silasta ulos, vaan olisimme saaneet suoraan jatkaa matkaa. Olisiko jotain jäänyt tekemättä…??

Eli miten toimia, kun lähtee ylittämään Romania-Moldova rajaa tällä bussilla? En tiedä varmaksi mitään. Ainoa mitä voin sanoa on, että kun tulet rajalle lähdet seikkailuun. Hymyile ihmisille ja kysele minne pitää mennä ja mitä tehdä. Mitä enemmän kysyt sitä vähemmän teet virheitä ja sitä helpommalla pääset. Myöskään hosuminen ei auta mitään. En usko että hirvee hosuminen auttaa tuollaisissa tilanteissa. Se mitä linjaa kannattaa lähteä ajamaan, siihen en osaa vastata. Tämä bussi on niin erikoinen ettei kukaan tunnu tietävän mikä tää on ja minne kuuluu. Ei ees vartijat rajalla. Mulla varmasti tilannetta helpotti, kun olen näin nuori, niin he näkivät etten tiedä mitään. Myöskin se etten ole rekalla varmasti muutti tilannetta. Myös kannattaa seurailla jos sattuu samaan aikaan tuleen joku toinen ajoneuvo paikalle. Itse katoin mitä rekkakuskit teki ja tein samoin ja sen jälkeen kun ei toiminu niin kysyin tullivirkailijoilta lisää apua. Yritin vähän seurailla miten rekalla rajan ylitys sujuu nykyään, mutta aivan varmaksi en oikein saanut selvää. Näytti ainakin siltä, että se luukulta toiselle juokseminen voi olla loppu. Tai ei ainakaan mulla mitään sellasta ollut bussin kanssa.

keskiviikko 13. helmikuuta 2008

Siunattu joulumatka Romaniassa

Joulun alla teimme kolmen viikon kampanjan Romaniassa, josta olemme saaneet paljon rohkaisevaa palautetta. Eräästä seurakunnasta kuulin, kuinka paikallinen pastori oli haastanut, jokaisen seurakuntalaisen tuomaan yhden ei- kristityn ystävänsä kirjastoautolle, ja ostamaan tälle ystävälleen sellaisen kirjan, jonka kyseinen ystävä haluaa. Noin puolessa välissä kiertuetta kirjat oli myyty ja autolle toimitettiin uusi erä.

Saimme myös viestin Romaniasta, meidän kentänjohtajalta, jossa hän vältti nuoren romanialaisen kiitokset meille Suomeen. (tuo romanialaisnuori osallistui vapaaehtoistyöntekijänä auton toimintaan) Tässä tuo viesti suomeksi käännettynä:

”Jumalan rauha olkoon teidän kaikkien kanssa. Minä olen nuori romanialainen, Plojestin alueelta. Haluan kiittää teitä vierailusta, jonka teitte kaupunkiimme. Meillä oli kaunis ilmapiiri, ja lauloimme ulkona ihmisille ja kun keskustelimme heidän kanssaan, monet olivat kovin liikuttuneita. Sunnuntai oli yksi elämäni kaikkein ”kaunein” päivä, kun sain kertoa monille ihmisille Jumalasta. Syy siihen miksi tuo päivä oli erittäin kaunis, oli se että yksi mies antoi elämänsä Jumalalle.

”Jos minulla olisi mahdollisuus, niin haluaisin kaikissa kaupungeissa, niin kuin Plojestissa, ympäri maailmaa kertoa ihmisille Jumalasta ja Hänen rakkaudestaan, meitä kohtaan. Me jotka tunnemme Jumalan, tiedämme tien! Vain Jumala vie meidät taivaaseen. Eivät pyhimykset eivätkä ikonit! Jeesus kuoli minun puolestani ja koko maailman puolesta. Jumala siunatkoon sinua, toivon, että voimme tehdä työtä yhdessä, tulevaisuudessa.”

Viimeviikolla saimme yhteenvedon siitä mitä Romaniassa tehtiin:
- kiertueen aikana autossa kävi noin 1800 vierasta, jotka ostivat 1205 hengellistä kirjaa, 72 Raamattua, 70 hengellistä lehteä.
- kuusitoista eri romanialaista seurakuntaa oli tässä hankkeessa mukana ja he lähettivät 58 vapaaehtoistyötekijää eri tilanteisiin
- kampanjan aikana autossa oli mainos, jossa haastettiin romanialaisia tukemaan OM:n polttopuuprojektia Bosniassa. Keräyslippaaseen tuli lahjoituksia vähän alle 400€ yhdestä Euroopan köyhimmästä maasta!!

Vaikka valtaosin kirjastoauto otettiin lämpimästi vastaan, niin toisenlaisiakin vastaanottoja oli. Tässä lainaus Petrin raportista:
”Kun olemme viemässä evankeliumia eteenpäin, vastaan tulee väkisin myös ihmisiä, jotka halveksivat meidän sanomaamme ja myös katsovat kieroon meitä. Tästä saimme hyvän esimerkin yhdessä kaupungissa, jossa eräs nainen katsoi hiukan aikaa bussin ulkopuolella ollutta kuoroa ja sen jälkeen sylkäisi maahan kohti bussia ja poistui paikalta. Ensin katsoimme naisen perään yllättyneinä tai hämmästyneinä, mutta hyvin nopeasti rupesimme hymyilemään ja kuoro jatkoi laulujaan. Tuo kertoi minulle vain sen, että me olemme oikealla asialla ja evankeliumi tulee esiin siinä mitä teemme. Jos kukaan ei koskaan anna negatiivista palautetta, herää kysymys olemmeko tarpeeksi selvästi kertomassa evankeliumin ihmisille.”

Joskin aika Romaniassa oli suuri menestys, niin kotimatkalla alkoi vaikeudet. Normaalisti tuo matka Brasovista Budapestiin kestää runsaan vuorokauden. Tällä kertaa siihen vierähti noin kolme päivää. Autossa oli monenlaisia teknisiä ongelmia mm. pneumatiikan ja elektroniikan kanssa. Viimeisin ongelma tuli noin 40 km ennen Budapestia huoltoaseman pihassa, polttoainemittarin vieressä. Petri (kuljettaja) ei saanut autoa käymään. Puoleenyöhön asti yritimme puhelimen välityksellä täältä Suomesta antaa hänelle ohjeita, siitä mitä pitäisi tehdä.

Myös poliisit tulivat paikalle ja käskivät, että auto on heti siirrettävä pois. Puhelimessa saimme heidän kanssa sovittua, että ”teemme parhaamme”. Yöllä autoa ei kuitenkaan saatu käynnistettyä, ja niinpä Petri joutui nukkumaan keskellä huoltoaseman pihaa, jossa koko yön autoja tankattiin. Aamulla auto käynnistyi, ”ihmeenkaupalla”, vaikka sähkövikaa ei löytynyt. Petri pääsi perille, ja auto vietiin korjaamoon. Tuo kaikki kesti niin kauan, että jouduimme perumaan Unkarin joulumatkan.