Matka Bratislavaan

Ensimmäinen reissu Unkarin rajojen ulkopuolelle suuntautui Slovakiaan, tai tarkemmin Bratislavaan. Bratislavassa oli suuret kirjamessut 8-11.11. ja vein bussin sinne. Ajoin Bratislavaan jo tiistaiaamuna, jolloin meillä oli kaksi päivää aikaa valmistautua messuja varten. Laitoimme autoon unkarin-, slovakian-, tšekin- ja englanninkielistä kirjallisuutta. Auton saimme parkkiin lähelle pääovia parkkipaikalle.

Ensimmäinen päivä oli hyvin hiljainen ja enimmäkseen messuilla kävi vain koululaisryhmiä, eikä suurta muutosta tullut jatkossakaan. En ole varma mistä asia johtui, mutta ehkä syynä oli huono keli, satoi vettä ja tuuli kovasti. Ihmisiä kulki paljon koko ajan auton ohi, mutta harva viitsi tulla katsomaan sisälle. Niistä harvoista, jotka tulivat sisälle, vielä harvempi osti mitään. Vaikka puhun harvoista kävijöistä, kävi autossa kuitenkin päivittäin useita kymmeniä, ellei toistakin sataa, mutta suhteutan sen siihen määrään, joka kävi messuilla ja käveli auton ohi.

11.11. satoi ensimmäistä kertaa tänä talvena lunta täällä päin maailmaa. Jo heti aamusta alkoi sataa, mutta en olisi uskonut sen jäävän maahan. Kun oli satanut toista tuntia, maakin alkoi muuttua valkeaksi. Lunta satoi monen tunnin ajan ja maahankin tuli ehkä kaksi tai kolme senttiä. Kuulin liikenteen joutuneen pieneen kaaokseen tuona aamuna. Osa Bratislavan mäkisistä alueista oli jouduttu jopa sulkemaan ennen kuin tiehuolto ehti paikalle. Tilannetta vaikeutti vielä sen, että monilla autoilijoilla oli vielä kesärenkaat alla, jolloin he joutuivat pysähtymään tien sivuun, kun eivät päässeet liikkeelle. Itse en tuona päivänä saanut ajaa, kun olimme näyttelyssä, joten en päässyt vielä kokeilemaan, millaista bussilla on ajaa liukkaalla.

Maanantaina 12.11. laitoimme kirjat takaisin laatikoihin, jotta pystyisin ajamaan. Sen jälkeen rupesimme selvittelemään, jos saisimme mennä yliopiston opiskelija-asuntolan pihaan pitämään kirjamyyntiä. Muutamien soittojen ja yhden sähköpostin jälkeen saimme luvan ja ajoimme asuntolan pihaan. Alue jolle menimme, oli valtavan kokoinen, sillä mäellä asui yhteensä noin 10 000 opiskelijaa. Laitoimme bussin päärakennuksen pääovien läheisyyteen ja nostimme kirjat jälleen hyllyille. Tämäkin päivä oli todella hiljainen, osittain epäilimme syynä olleen tiedon puutteen. Emme olleet onnistuneet samaan ketään informoimaan tulostamme aiemmin. Emme kuitenkaan lannistuneet ensimmäisen päivän jälkeen vaan jätimme bussin yöksi sinne ja menimme taas tiistai-iltapäivällä uudestaan pitämään kirjamyyntiä. Tällä kertaa oli vähän enemmän kävijöitä, mutta silti myyntiä ei ollut paljoakaan. Päätimme ettei kannata enää seuraavana päivänä tulla, joten takaisin Erdiin sain lähteä keskiviikkona 14.11. tyhjennettyämme ensin bussin kirjoista. Paluumatkakin sujui ilman suurempia ongelmia, ja nyt jään odottamaan ensi viikolla alkavaa Romanian matkaa.

Aktioviikko Vajtassa

Petri kirjoittaa:

Ensimmäinen pidempi reissu suuntautui pieneen kylään Vajtaan, joka on noin 120 kilometrin päässä Erdistä. Kylässä toimii entiseen linnaan rakennettu raamattuopisto, jossa opiskelee noin 150 opiskelijaa eri puolilta maailmaa. Amerikoista tulee kuulemma paljon opiskelijoita.

Myös Suomesta ja meidän naapurivaltioistamme on opiskelijoita siellä. Koululla oli menossa aktioviikko ja he pyysivät OM:ltä bussia lainaan. Niinpä minä pääsin ajamaan Vajtaan ja viettämään erittäin hienon viikon lähes itseni ikäisten ihmisten kanssa.

Ensimmäiseksi laitoimme bussin sisältä viihtyisäksi tyynyillä, patjoilla ja kynttilöillä. Sen jälkeen ajoimme sen joka päivä kylän keskustaan. Päivisin tarjosimme ihmisille kahvia, teetä ja pientä naposteltavaa, ja iltaisin näytimme elokuvia bussin sisällä. Bussissa kävi ihan kiitettävästi ihmisiä ja parina iltana elokuvan aikana oli jo tungosta sisällä. Parina päivänä opetimme paikallisille pojille myös baseballia.

Lauantaina järjestimme suuren tapahtuman kylän keskustassa olleessa kulttuuritalossa. Ensin tarjosimme kyläläisille päivällisen. Tiimi oli valmistanut 150 torttua ja kaikki syötiin. Paikalla oli arviolta noin 130 kyläläistä. Päivällisen jälkeen esitimme draaman Tuhlaajapoika-kertomuksesta. Jälkeenpäin kuulin muutamien ihmisten jopa itkeneen tuon draaman aikana. Illan päätteeksi näytimme vielä Passion of Christ -elokuvan, jota jäi seuraamaan noin 45 henkeä.

Sunnuntaina oli Vajtan jalkapallojoukkueen peli, jonne menimme kannustamaan Vajtaa. Tarjosimme kyläläisille teetä ja kahvia lämmikkeeksi kylmässä ja sateisessa säässä. Illalla koulun pihalla pidin oppilaille kirjamyyntiä, ja he pyysivät saada vielä maanantaiaamunakin tulla ostamaan, joten vielä maanantaina oli bussi auki heille. Takaisin Erdiin lähdin noin 15.30.

Viikko Vajtassa oli todella upea ja huomasi, kuinka Jumala toimii ihmisten sydämissä. Oli hienoa nähdä myös, että bussia voi käyttää muuhunkin kuin kirjamyyntiin.

Ensimmäinen toimintapäivä Bus4Life:lle 22.9.2007

Petri kirjoittaa:

Ensimmäistä kertaa päästiin kokekeilemaan, kuinka auto toimii oikeassa tilanteessa, kun Erdissä järjestettiin pari evankelioimistapahtumaa. Tapahtumat olivat osa suurta Budapestissä koko viikon pyörinyttä katuevankelioimisprojektia. Projektin pääsuunnittelija oli katolinen kirkko, mutta he pyysivät apua myös muilta kirkoilta, jolloin Erdiin järjestettiin myös tapahtumat. Erd on aivan Budapestin vieressä, ja ulkopaikkakuntalaiset voivat luulla tätä Budapestiksi. Saman tapainen tilanne kuin Helsinki ja sen lähikunnat.

Ensimmäinen tapahtuma alkoi klo 10 aamulla. Olimme tapahtumapaikalla jo hyvissä ajoin ennen kymmentä, mutta ennen kuin auto oli valmiina, oli kello jo yli kymmenen. Kiitos MTS:n (koulutus jossa nyt olen) tiimille, joka auttoi minua saamaan auton esittelykuntoon. Autoon tuli kirjamyynti ja ulos markiisin alle laitoimme pyödät, joilla tarjosimme kasvomaalausta. Tapahtumassa esitettiin draamaa, todistus ja lauluja. Autolla ei käynyt montaakaan ihmistä ja kirjoja meni vain ihan joku, alle viisi, jos oikein muistan. Nekin, jotka kävivät bussissa, olivat kuulemma kirkon työntekijöitä suurimmaksi osaksi.

Tämä tapahtuma olikin pieni ja järjestettiin vähän syrjemmässä.

Toinen tapahtuma alkoi klo 16.00. Se oli suurempi ja aivan Erdin keskustassa. Siellä oli paljon ohjelmaa ja ihmisiäkin oli enemmän. Ihmismäärässä puhuttiin jo kymmenistä ja uskoisin myös autossa käyneen muutaman kymmentä ihmistä. Auto toimi jälleen kirjamyymälänä. Laitoimme auton sisälle myös soimaan musiikin, joten pääsimme testaamaan auton äänentoiston ja se toimi hienosti. Nytkin auton edessä oli kasvomaalausta tarjolla.

Itse tapahtumassa oli tällä kertaa useita puheita, tanssiesitys ja enemmän musiikkia. Tapahtumaan oli järjestetty lapsille paljon aktiviteettia kuten pomppulinna. Myös ruokapuoli oli otettu huomioon. Ihmisille tarjottiin leipää ja myytävänä oli myös hattaroita ja jotain, jotka näyttivät vähän letuilta, mutta olivat erilaisia kuin Suomessa.

Näiden kahden tempauksen jälkeen jäi ihan positiivinen kuva auton toiminnasta. Kunhan pääsemme käyttämään autoa useammin ja monipuolisemmin, löydämme varmasti uusia ideoita, mihin autoa voi käyttää. Samalla kun saamme kokemusta, saamme varmasti myös hommat tehtyä nopeammin. Nyt on vielä aika hidasta, kun en ole vielä tottunut auton kanssa toimimaan, mutta toiseen tapahtumaan valmistautuminen meni jo huomattavasti paremmin kuin ensimmäiseen.

Liity Petrin lähetysrenkaaseen!

Petri Tanskanen on 20-vuotias yhdistelmäajoneuvonkuljettaja eli rekkakuski Hollolasta. Hän lähti ajamaan Bus4Life -monitoimiautoa elokuun lopussa.

Petrin työtä voi tukea liittymällä lähetysrenkaaseen. Lähetysrenkaan jäsenet rukoilevat työn puolesta ja mahdollisuuksien mukaan tukevat myös taloudellisesti. Kerran kuussa tai parissa he saavat ystäväkirjeitä, joissa Petri kertoo kuulumisiaan.

Lähetysrenkaaseen voi liittyä lähettämällä omat yhteystiedot, vähintään nimi ja se posti- tai sähköpostiosoite, johon kirjeitä haluaa, Julialle eli Petrin lähettisihteerille osoitteeseen julia.rautanen(at)gmail.com. Minulta saa myös lisätietoja lähetysrenkaaseen liittyvistä asioista.

Auto lähti matkaan 27.8.

Tällainen juttu julkaistiin Etelä-Suomen Sanomissa:


SALPAUSSELÄN MIES PUSTALLE

Itä-Euroopan maat, mustan mullan alueet ja vuoristoseudut, tulevat Hollolasta kotoisin olevalle Petri Tanskaselle tutuiksi seuraavan vuoden aikana kirjallisuus- ja evankeliointityön monitoimibussin ratissa.

Matka kohti Unkarin Budapestiä alkoi maanantai-iltana, ensin laivalla Tallinnaan ja sitten Latvian, Liettuan, Puolan, Tsekin ja Slovakian kautta Unkariin. Mukana Petri Tanskasta opastamassa on Operaatio Mobilisaation (OM) ja Suomen ev.lut. Kansanlähetyksen yhteislähetti Matti Virtanen (nimi muutettu), joka itsekin toimi raamattukuriirina kaksikymppisenä nuorukaisena, saman ikäisenä kuin Petri Tanskanen on nyt. Tuolloin aika oli erilainen: työ oli vaarallista, koska sitä oli tehtävä salassa. Nyt Romaniassa voi olla enemmän vapautta kuin Suomessa, sillä siellä esimerkiksi koulujen ovet ovat auki evankeliumin julistamiselle.

Kun Petri Tanskanen aikoinaan luki Pentti Heinilän salaisesta idäntyöstä kirjoittamaa jännittävää kirjaa, hän ei vielä tiennyt, että itse lähtisi työn jatkajaksi, samaan johdatukseen luottaen. Opiskeltuaan ensin ammattikoulussa Lahdessa autonkuljettajaksi Petri Tanskanen aloitti viime syksynä raamattulinjan Kansanlähetysopistossa Ryttylässä. Keväällä Venäjä, Viron ja Itä-Euroopan aluetyön koordinaattori Tapani Kaitainen soitti Matti Virtaselle, mahtaisiko idäntyöstä löytyä mitään tehtävää nuorelle autonkuljettajalle, joka haluaa lähetystyöhön mutta ei saarnaajaksi.

Juuri hetkeä aikaisemmin Matti Virtanen oli kuullut, että auton kuljettajaksi aiemmin sovittu henkilö siirtyikin järjestössä muihin tehtäviin. Soiton ajoitus oli täydellinen ja vahvisti uskoa siihen, että paikka oli juuri Petri Tanskaselle tarkoitettu. Samalla Petri opiskelee Kansanlähetysopiston kansainvälisyyslinjalla suorittaen opintoja käytännön työn ohessa.

Kirjastoautosta monitoimiautoksi

Petri Tanskasen ajettavana on ainutlaatuinen monitoimiauto, Bus 4 life, pyörillä kulkeva lähetyslaiva, joka siunattiin käyttöön viime viikonloppuna Porissa. Mukana siunaamassa olivat salaisen idäntyön koordinaattorina aiemmin toimineen Pentti Heinilän lisäksi muun muassa entinen raamattukuriiri Sakari Leppänen, joka nykyisin toimii Olkiluodossa ydinvoimalapappina.

Autoon mahtuu kuljettajan eli Petri Tanskasen lisäksi viiden hengen tiimi. Autoinsinööri Raimo Laineen ja hänen vaimonsa Anne-Marin käsissä Kuusamon kunnan entinen kirjastoauto muuttui monitoimiautoksi Hämeenlinnan Parolassa. Auto on remontoitu niin, että se toimii myös elokuvateatterina ja kirjastona. Elokuvia voi näyttää joko ulkona bussin kyljessä tai sisällä. Säilytystiloista löytyy myös 20 tuolia, joista saa pystyyn katukahvilan evankelioinnin ja kirjamyynnin tueksi. Tiimiläisille on makuutilat, WC ja pieni keittiö. Viimeisen silauksen antoivat Marimekon iloiset värit lakanoissa ja keittiöastioissa.

Nimi ja väri mietitty

Monitoimiauton nimi ”Bus 4 life” oli tarkan harkinnan tulos, sillä nimen pitää toimia kaikissa Itä-Euroopan maissa. Myös auton värit pohdittiin kansainvälisellä joukolla. Usean maan työhön tulevan auton värit eivät saaneet olla esimerkiksi minkään kapinaliikkeen tai etnisen ryhmän tunnusvärejä. Rekisteriin auto katsastettiin Suomessa, joka on sopivan neutraali Itä-Euroopan työssä – tosin eri tavalla kuin salaisen työn kaudella. Matti Virtanen muisteli, miten Bulgariassa pääsi rajatarkastuksen läpi helposti suomalaisena: rajamies vain hymisteli hyväksyvästi ”Kekkonen, Kekkonen” silloinkin, kun Kekkonen oli jo kuollut.

Lisätietoja monitoimiauton kautta tehtävästä lähetystyöstä saa lähettisihteeriltä Julia Rautaselta julia.87@hotmail.com, puh. 050-5363445. Hänen kauttaa voi ilmoittautua myös Petri Tanskasen lähetysrenkaaseen.

Teksti ja kuvat: Marjaana Perttula

Auto valmistumassa

Autoon tehdään viimeisiä muutoksia. Se maalataan elokuussa, jonka jälkeen on katsastus ja käyttöönotto.